keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Yksin lähetystyöhön

Kuva: Katri Rantala


Moni lähetystyöhön lähtemistä miettivä kipuilee sen kanssa, voiko lähteä yksin, ilman puolisoa ja perhettä. Yksin lähtenyt lähettimme rohkaisee matkaan:

Yksin lähteminen oli kipu, jonka kanssa kamppailin jo lähetyskurssilla ollessani. Jumala on luonut meidät jakamaan elämämme toinen toistemme kanssa ja opetuslapsetkin lähtivät pareittain. Entä kun lähden maahan, jossa valtauskonto on aivan erilainen, naisen asema on erilainen ja elämä on muutenkin hyvin erilaista? Voiko sellaisessa maassa tavata samalla tavalla uskovaa ihmistä? Kun lähden, tarkoittaako se sitä, että uhraan samalla kaikki mahdollisuudet tavata puolisoni? Täytyy myöntää, että tämä asia olisi voinut helposti saada minut jäämään kotimaahani. Toisaalta, kutsuni oli lähteä ja se tie oli avautunut. Eikö minun siis kuitenkin olisi parempi kulkea avoimista ovista, sitä tietä, jonka Taivaallinen Isäni oli valinnut juuri minulle? Lähtemällä saisin paljon paremmin laittaa likoon kaikki lahjani ja taitoni. Entä jos jäisin Suomeen työhön, joka ei erityisesti houkuttele, odottamaan puolisoa, jota en koskaan tapaisikaan?



Niinpä lähdin moninaisin ajatuksin kohti uusia haasteita. Asun maassa, jossa ihmiset asuvat perheittäin, eli kaikki eivät ymmärrä, miten nainen voi asua yksin. Minun on myös ajateltava mainettani, eli miespuoliset työkaverini eivät voi vierailla luonani, ellei mukana ole toinen nainen. Yksin lähteminen ja asuminen eivät aina ole helppoa, sillä olet yksin vastuussa kaikesta. Toisaalta, näinhän se on myös kotimaassa, vaikkakin siellä sinulla on ehkä laajempi ystävä- ja perhepiiri. Itse olen täällä kokenut suurta huolenpitoa, rakkautta ja vieraanvaraisuutta.

Kadunko sitä, että lähdin yksin? En todellakaan! Elämä on suuri seikkailu ja täällä ollessa näen aivan erityisellä tavalla Jumalan huolenpidon ja johdatuksen. Opin myös yhä enemmän olemaan riippuvainen Jumalasta ja myös toisten ihmisten avusta. Toki ensimmäisten kuukausien aikana mietin miksi juuri minä olen täällä yksin, kun yhteiskunnan olisi paljon helpompi hyväksyä pariskunta tai perhe. Mutta sitten ajattelin, että juuri näin oli tarkoitettu. Ehkä olen rohkaisuksi tai esimerkiksi jollekin, ehkä voin helpommin keskustella yksinäisten ihmisten kanssa, sillä tiedän miltä se tuntuu. Ja toisaalta on jännittävää olla täällä yksin, löytää oma paikka aivan uudessa maassa.

Jos tätä lukiessa mietit edelleen kannattaako lähteä yksin, vastaukseni on, lähde ehdottomasti, jos se tie avautuu! Meille ei ole luvattu helppoa elämää, mutta tiedän, että Jumala kulkee edelläsi, kuten Hän on kulkenut edelläni. Nautin suuresti täällä olosta ja minusta on uskomatonta huomata Jumalan kädenjälki niin pienissä kuin suurissa asioissa. Ja kyllä, kipuilen silloin tällöin yksin olemisen kanssa, mutta sitä tekisin myös Suomessa. Ja kun minut on kerran johdatettu tänne, ja kun Isämme on aivan ihmeellinen ja Hän rakastaa minua niin valtavasti, niin totta kai kaikki elämäni asiat ovat Hänen kädessään. Jos perheen perustaminen on Hänen suunnitelmissaan, niin Hän voi johtaa, vaikka maailman ääristä juuri oikean ihmisen tänne, maahan, jossa inhimillisesti katsottuna mahdollisuus on hyvin pieni. 

Lue lisää 1/2017 Kylväjä-lehdestä ja Sinkkuna lähetystyöhön-blogikirjoituksesta sekä Hanna Lindbergin kirjoituksesta Naimattomana lähetystyössä.

Lisätietoja lähetystyöhön lähtemisestä ja tulevan syksyn lähetyskurssista www.kylvaja.fi/rekry.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)