maanantai 6. helmikuuta 2017

Ihmettelyä Kaukasiassa

Määräaikainen lähettimme Kaukasiasta kirjoittaa:



Moneen kertaan minulta on kysytty, mikä tässä maassa minua houkuttaa. Syksyn osalta voin sanoa, että kaikki se, mikä täällä on erilaista. Nautin maisemasta, jonka perusväri on suomalaisen harmaan sijasta beige, harjakatoissa on neljä lapetta, kerrostalojen ulkoseinillä roikkuvat pyykit kuivumassa. 

Seuraan suurella mielenkiinnolla erilaisia tapoja toimia: miten bussiin tulossa oleva mies käy ensin ojentamassa ostoksensa kuljettajan ikkunasta kojelaudan päälle laitettavaksi ja kiertää vasta sitten bussin kyytiin; käyn ostamassa kuuman leivän suoraan tandiirista ja ihmettelen pakkauksena toimivaa nenäliinankokoista sanomalehdenpalaa; istahdan bussissa alas
nuoren miehen antaessa kohteliaasti tilaa; pohdin ajatuksia, joita lihakaupan ulkopuolella kohtaloaan odottava lehmä herättää. Paljon riittää ihmeteltävää.


Tiedän, että ihmettely jatkuu, mutta tulee vaihe, jolloin kaikki tämä alkaa ärsyttää. Se kuuluu asiaan ja siitä päästään yli. Juttelin täällä pidempään olleen suomalaisnaisen kanssa aiheesta ja hän puki sanoiksi sen, mitä olin itsekin hapuillut: rakkaus paikallisiin ihmisiin on se, mikä auttaa noiden aikojen yli. Siksi odotan tältä keväältä eniten juuri uusien ystävien löytymistä ja paikallisiin tutustumista. Muutamia ihania naisia ympärilläni jo onkin ja iloitsen siitä! Rukoilethan kanssani uusia ystäviä, ja mieluusti vielä sellaisia, joiden elämään voisin olla tuomassa toivoa, joka kestää silloinkin kun kaikki kaatuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)