sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Joka aamu armo tulee olemaan uusi




Kotimaantyönjohtaja Hanna Lindberg kirjoittaa:

Vuosi 2017 on yhtä juhlaa! Reformaation merkkivuosi teemoittaa tapahtumia kirkossa ja näkyy yhteiskunnassakin. Suomi 100 –juhlinta läpäisee koko kansan. Molemmissa juhlallisuuksissa perspektiivi kattaa vuosikymmeniä ja jopa satoja vuosia. Yhtenä tavoitteena on katsoa miten kauan sitten tapahtunut asia on muokannut maailmaamme ja vaikuttanut siihen, missä olemme nyt. Sekä uskonpuhdistuksen että itsenäisyyden perinnön arvoa ja merkitystä arvioidaan myös tulevaisuuden kannalta; onko aika jo ajanut ohi ja maailma muuttunut liikaa jättäen kerran merkittävät asiat osaksi historiaa, vai vieläkö niillä on painoarvoa.
 

Kylväjän toiminnan suunnassa tämä vuosi on otsikoitu Juurillaan kasvava. Kylväjän toiminta lasketaan vasta muutamissa kymmenissä vuosissa, mutta juuret menevät suomalaista herätysliikehistoriaa ja luterilaisuuden syntyäkin kauemmas Raamatun maailmaan. Olemme mukana Jumalan pelastussuunnitelman jatkumolla, joka on alkanut jo ennen kristillisen kirkon syntyä. Lähetyksen kesäpäivillä Raahessa juhlavuoden teemoihin ja arkipäivän lähetyselämään poraudutaan Syvemmälle, tapahtuman otsikon mukaisesti.

Jumala on historian Jumala, hän toimii ajassa ja paikassa ja on sitonut toimintansa ihmiskunnan vaiheisiin. Juutalaisen kansan ja kristillisen kirkon historia on täynnä Jumalan toimintaa ja vaikutusta, välillä ilmeisellä, välillä peitetymmällä tavalla. Raamatussa on vahva kehotus muistaa ja muistella Jumalan tekoja sekä ylistää häntä siitä mitä hän on tehnyt. Juuret ovat tärkeät ja pitkä kokemus voi tuoda pitkäjänteistä viisautta ja uskollisuutta tehtäviin. On kuitenkin valitettavan helppoa jäädä historian vangiksi ja haikailemaan vanhoja hyviä aikoja.


Israelilainen ystäväni on Suomessa vieraillessaan saanut tutustua useammankin suomalaisen lähetysjärjestön toimintaan. Hän havaitsi saman kaavan: hänelle kerrottiin, järjestön iästä riippuen, pitkät pätkät loistavasta historiasta ja merkittävistä oppi-isistä. Mutta kun hän erikseen kysyi tämän hetkisestä toiminnasta ja tulevaisuuden suunnitelmista, tuli selvästi hiljaisempaa…


Kun Jumala ilmestyi Moosekselle palavassa pensaassa (2. Moos. 3), hän kertoi nimekseen ”Minä olen, se joka minä olen”.  Uudelleen julkaistussa kirjassa Taivasten valtakunnan salaisuus Kylväjän ensimmäinen lähetysjohtaja Per Wallendorff kertoo, että alkukielestä kirjaimellisesti käännettynä nimi on ”Minä tulen olemaan se, joka minä tulen olemaan”. Jumalalle hänen olemisensa on joka hetki uusi hänelle itselleen.

Jumala on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän ei ole sama ja muuttumaton eiliseen jääneenä reliikkinä ja paikalleen jumiutuneena samuutena. Kun Jumala antaa tulevaisuuden ja toivon, se ei tarkoita sitä, että hän historiasta käsin, taakse jääneenä kurkottelee katsomaan miten me siirrymme yksin kohti tuntematonta. Jumala ei ole vain eilisen ihmeiden tai vuosikymmeniä ja vuosisatoja sitten tapahtuneiden suurtekojen Jumala, vaan dynaaminen, eteenpäin mennessään uutta jatkuvasti luova elämän antaja, joka edellä kulkien kutsuu seuraamaan itseään ennalta kokemattomaan. Tästä Jumalan olemuksen ominaisuudesta käsin Raamatun lupaama joka aamuinen uusi armo on kirjaimellisesti tuoretta!


Saamme kiitollisina muistaa Jumalan toimintaa henkilöhistoriassamme sekä kansamme ja kirkon vaiheissa. Samalla on syytä rohkaistua ja havahtua katsomaan eteenpäin ja varautua yllättymään sen suhteen mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Wallendorffin sanoin: ”Jumala tulee kunakin tulevaisuuden hetkenä olemaan se, joka hän tulee olemaan. Kunakin hetkenä hän valitsee riippumattomasti, millaisena hän ilmoittaa itsensä ja rakkautensa ja miten hän toimii. Jumalan sydämen vapaa valinta määrää hänen todellisuutensa koko ihmiskunnassa ja koko luomakunnassa.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)