tiistai 18. huhtikuuta 2017

"Herra, lähetä minut!"


Tämä oli rukoukseni nuoruudessa. Pienestä pitäen on lähetystyö ollut sydäntäni lähellä. Vanhempani olivat lähetysihmisiä; äitini oli jopa nuoruudessaan haaveillut lähetystyöhön lähtemisestä. Lähetystyöntekijä-kummitätini piti minua ajan tasalla lähettämällä kortteja ja kirjeitä ympäri maailmaa.

Seitsenlapsisen perheen vanhimpana minusta kasvoi itsenäinen ja omatoiminen ihminen. Nuorempieni ohjaaminen kasvatti minussa opettajan luonnetta, joten opettajan ura tuntui lähes ainoalta mahdolliselta. Rakkaus venäjän kieleen ja kulttuuriin oli tullut vanhempien tekemän humanitaarisen avustustyön kautta. Näin ollen valmistuin venäjän opettajaksi. Seitsemän vuoden opettajan urani jälkeen olin valmis hakeutumaan lähetyskurssille. Nyt oli vain kysymys minne ja minkä järjestön kautta. Olin yhteydessä useampaankin lähetysjärjestöön, mutta mikään ei tuntunut oikein sopivalta. Juuri niihin aikoihin selailin Kylväjä-lehteä ja sieltä ponnahti silmiini hakuilmoitus opettajasta lähettiperheen lapsille. Se tuntui juuri minulle sopivalta. Pari vuotta lähetyskentällä vahvisti entuudestaan lähetysnäkyäni ja niin hakeuduin Kylväjän lähetyskurssille. Puolen vuoden kurssin jälkeen minut lähetettiin uudelle kentälle.

Aloitin pioneerina uudella kentällä työni kielen opiskelijana ja ystävyyssuhteiden luomisen opiskelijoihin. Sain olla mukana perustamassa kristillistä kirjakauppaa ja paikallisesta seurakunnasta tuli hengellinen kotini.
Herra vastasi myös toiseen rukoukseeni antamalla minulle puolison. Olin rukoillut, että en sinkkuna pystyisi vuosia olemaan lähetysmailla. Jos minulla olisi puoliso ja lapset, en ikävöisi perhettäni Suomessa. Eräs paikallinen ystäväni esitteli minulle nykyisen puolisoni, ja näin sain parhaan mahdollisen työparin. Yhdessä olemme saaneet pitää avioliittokursseja, jotka ovat aivan uusi asia kaupungissamme. Kurssit sopivat niin kristityille kuin ei-kristityille. Korkeat avioerolukemat kertovat, että työlle on tarvetta.

Suomessa opiskeluajoista asti olen pitänyt kotonani raamattupiiriä, joten tuntui hyvin luonnolliselta aloittaa raamattupiiri myös tässä maassa. Suuri kiitosaihe on, että tämän raamattupiirin kautta usea ihminen on tullut kristityksi. Myös pyhäkoulutyö on minulle tuttua jo Suomesta. Olen pitänyt itse pyhäkoulua ja valmistunut pyhäkouluopettajien kouluttajaksi. Rukoilimme usean vuoden ajan mieheni kanssa, että paikallisseurakunnassamme aloitettaisiin pyhäkoulutyö. Omien lasten saaminen vain entuudestaan lisäsi tarvetta. Mieheni ilmoitti, että jos ja kun pyhäkoulu joskus perustettaisiin, hän voisi toimia yhtenä opettajana. Näin sitten tapahtui, että seurakunnassamme eräs nainen aloitti pyhäkoulutyön ja pyhäkoululaisten määrän kasvaessa tarvittiin lisää opettajia. Mieheni ilmoittautui ja hänet valittiin alle kouluikäisten lasten opettajaksi. Minä olen vastannut havainnollistamisvälineistä ja tarjottavien hankinnasta.

"Herra tämän teki, Herra teki ihmeen silmiemme edessä." Ps. 118:23

1 kommentti:

  1. Ajattelin muutama vuosi sitten "Lähetä minut". Kohta tapahtui elämässäni hirmu kurjia asioita. Kuvailen aikaa näin: Elämä antoi minulle tukkapöllyä. Opin kyllä siitä, mutta ei tuntunut(tunnu) kivalta. Sitten ajattelin: "Lähetä joku muu"

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)