lauantai 27. toukokuuta 2017

Seurakuntaelämää Etu-Aasiassa



Työntekijämme Etu-Aasiasta kirjoittavat:


Muurien sisällä

Aamuruuhkien jälkeen Ville starttaa auton ja suuntaa kohti Eurooppaa. Rukouksissa on ovien aukeaminen. Edelliskerta oli turha. Silloin ei sisään päässyt - vierailuajat olivat muuttuneet. Reilun sadan kilometrin päässä odottaa vahvat muurit ja kirkkaat valonheittimet. Muurien sisässä istuu yksi seurakuntalaisista. Häntä Ville on tullut tapaamaan. 

Niin kuin edellisellä kerralla niin nytkin vartija ensin toteaa, ettei tänään pääse sisään, mutta pienen selvittelyn jälkeen asiat sujuvat. Ensin täytellään papereita, lupahakemuksia, sitten käydään läpi tiukkoja turvatoimia useampaan kertaan. Vankilakompleksin sisällä bussi vie oikean rakennuksen luo. 

Sieltä lukkojen takaa löytyy seurakunnan parista poissaoleva veli. 45 minuuttia on aikaa keskustella. Kaikki on kuin elokuvissa; pleksit ja puhelinluurit. Mutta tärkeintä on nähdä ja kuulla. Luettavakseen veli saa nipun saarnoja ja iloksi suomalaista suklaata. Veli kertoo lukevansa Raamattua ja virsikirjaa, josta löytyviä rukoushetkiä hän viettää kolme kertaa päivässä. Tapaamisaika on lyhyt. On sanottava jäähyväiset. 

Pihan bussipysäkille kertyy vakavia vierailijoita. Miehet polttavat tupakkaa, naiset nyyhkivät, yksi naisista huutaa suoraa huutoa. Bussi vie takaisin päärakennukselle, jonka tallelokerosta löytyy oma omaisuus. Villellä edessä on vielä sadan kilometrin kotimatka, joka loppujen lopuksi vie kolme tuntia.




Uudessa kodissa


”Antti” ja ”Kirsi” menettivät puolitoista vuotta sitten kodin tulipalossa. Reilun vuoden he keräsivät rahaa uutta kotia varten, rakennuttivat sen ja asuivat sen ajan läheisessä asumiskelvottomassa talossa. Nyt uusi koti on vihdoin valmis. ”Kirsi” suunnitteli kuukausia, kuinka hän pyytää naistenpiirin kotiinsa heti kun on mahdollista. Vihdoin löydettiin sopiva aika. Vastassamme on iloinen ”Kirsi” ja ruokaa täynnä oleva pöytä. On ilo nähdä valmis koti, jossa on kaikki välttämätön ja tilaa koko perheelle. Isä on töissä ja vanhin tytär koulussa. Nuorin tytär katsoo videoita olohuoneen nurkassa. 

Vieraat harmittelevat mielissään, että upouusi koti ilmiselvästi vuotaa katosta ja kodikas puuliesi puskee savua sisään niin, että kurkussa kirvelee ja yhteislaulun sanat meinaavat takertua kurkkuun. Omaan kotiin saavuttua kaikki vaatteet täytyy laittaa suoraan pyykkiin, niin voimakas savun haju niissä on. Yhteyttä savu ei kuitenkaan haittaa. 

Syömme yhdessä, pohdimme maan pakolaistilannetta. Tässä maassakin tuntuu olevan mitta jo täynnä pakolaisia kohtaan. Mielipiteissä kuulee ihan samanlaisia kaikuja kuin Suomessa käytävissä keskusteluissa. Rukoilemme, laulamme ja luemme Raamattua yhdessä.


Uusia ystäviä


”Veijo” käy harvoin kirkossa. Pitää jollakin tavalla yhteyttä ja satunnaisesti piipahtaa kirkolla, mutta harvoin jää jumalanpalvelukseen. Joulun alla hän jälleen tuli ja toi yhden ystävänsä mukanaan. Ystävä tuli uudestaan ja uudestaan. Hän toi hyvin pian mukanaan 15-vuotiaan tyttärensä, sitten ystäväpariskuntansa, vaimonsa ja sukulaisnuoret. Ystäväpariskunta puolestaan toi poikansa ja ystävänsä ja tämän ystävä jälleen ystävänsä. Kirkolla on siis näkynyt tiuhaan uusia kasvoja.
Veijon ystävällä on ajatus, että paras tuoda seurakuntaan ne ihmiset, joista pitää. Siten seurakunnassa on mukavia, tuttuja ihmisiä. 

Mikäpä siinä, hieno, että kutsuu aktiivisesti ihmisiä ja mukava jos seurakunnassa on sosiaalisesti hyvä olla. Näinhän meidän kaikkien kristittyjen tulisi toimia. Olemme löytäneet lähteelle, miksi emme kutsuisi sinne ystäviä ja läheisiä. Rukoillaan näiden uusien kävijöiden puolesta, jospa heidän sydämissään syntyisi yhä syvempi halu kuulla evankeliumia - ei vain ystävyyden vaan itse Kristuksen ja pelastuksen tähden.


Juhlasta juhlaan

 
Kevättä Etu-Aasiassa
Kevät pukee luontoa kevätasuun pala palalta. Ensin tulevat kukat hedelmäpuihin, hentoina, valkoisina, vaaleanpunaisina. Sitten tulevat narsissit, hyasintit ja lopulta tulppaanit kaikessa väriloistossaan. Lopulta vihreys valtaa talven harmauden pois tieltään. 
 
Luonnon väri-ilottelun keskellä olemme saaneet viettää seurakunnassa monta juhlahetkeä. Marian päivänä kastettiin kolmikymppinen mies, joka talven ajan osallistui kasteopetukseen. Miehellä on uskonmatkaa takanaan jo useampia vuosia. Pari kertaa hän ehti aloittaa kastekurssin meidänkin seurakunnassa, ennen kuin tuli kurssi, jonka hän kävi loppuun ja sai kasteen. 

Pääsiäistä juhlittiin kiirastorstain ehtoollisen ja pitkäperjantain rukoushetken jälkeen riemullisissa tunnelmissa. Päivä alkoi perinteisesti hautausmaalta, jossa iloisesti toivotettiin toinen toisillemme Kristuksen ylösnousemusta. Juhla jatkui kirkossa messulla ja runsailla kirkkokahveilla. Joka vuosi pääsiäisilma on ollut kaunis ja aurinkoinen. Tälle kertaa saimme nauttia myös ihanan lämpimästä pääsiäispäivästä. Oman jännityksensä päivän viettoon toi kansanäänestys, joka sattui juuri pääsiäiseksi. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin ja rauhallisesti.

Pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina kirkossa juhlittiin seurakunnan nuorimmaisen, vain neliviikkoisen suomalaistytön kastetta. Messu oli iloa, riemua ja lasten elämää täynnä. Käytävällä konttasi välillä useampi lapsi ja suntio juoksi lasten perässä hakemaan heitä sivualttareilta pois.  

Päivän pääkohde sen sijaan nukkui rauhassa vanhempien ja isovanhempien sylissä räväyttäen silmänsä auki vasta tuoreena kristittynä papin valellessa vettä hänen päähänsä.


Kohti kastetta


Edellinen kastekurssi oli vielä käynnissä, kun uusia tulijoita oli jo jonossa uudelle kurssille. Palmusunnuntaina uusi kurssi pääsi aloittamaan. Mukana on yksi konfirmaatiokurssilainen   sekä kolme kastekurssilaista. Edellisillä kastekursseilla on ollut mukana useampia, joilla on jo pitkä matka kuljettuna kohti kastetta. Osa heistä on tuntenut Raamattua enemmän ja jotkut ovat opiskelleet luterilaisuuttakin ennen kirkkoon tuloa. 

Tällä kertaa kurssilaisten joukko on ihan alussa. Raamattu on täysin tuntematon kirja, sitä on lähinnä silmäilty. Yksi kurssilainen totesi olevansa ateisti, tosin ei ihan vannoutunut, mutta islam ei ainakaan tarjoa vastausta kysymyksiin Jumalasta. Suljetaan nämä uudet kurssilaiset rukouksiin. Herra avatkoon heille Sanaansa ja näyttäköön itsensä. Rukoillaan heille tahtoa tulla Sanan kuuloon silloinkin, kun vastoinkäymiset tuntuvat masentavan ja saavat epäilemään. 

Edellisellä kastekurssilla oli kuunteluoppilaina myös teologian opiskelijoita. Nyt olisi heistä yhden vuoro astua opettajan saappaisiin ja pitää muutamia tunteja uudella kurssilla. 


Saarnaajaksi?


Kastemessun ja juhlakahvien jälkeen ilmassa on yhä paljon odotusta. Seurakuntasaliin jää viisi pisimmälle teologisissa opinnoissaan ehtinyttä opiskelijaa. Villellä on ollut jo pitkään suunnitelmissa aloittaa saarnaajakurssi. Nyt se vihdoin on käsillä. Opiskelijat ovat jännittyneitä ja innostuneita. Viiden opiskelukerran aikana on tarkoitus opetella yksi tapa valmistaa saarna sekä samalla kirjoittaa saarna, joka pidetään jumalanpalveluksessa. Toinen saarna tehdään itsenäisemmin, mutta edelleen ohjatusti.  

Ensimmäisellä kerralla opiskellaan Jumalan Sanaa ja saarnaajan suhdetta siihen. Jumala   loi Sanallaan koko maailman ja meidät kaikki. Perkele sai ihmiset lankeamaan syntiin ryöstämällä heiltä Jumalan Sanan ja antamalla tilalle houkuttavan, valheelliseksi vääristellyn sanan. Sana itse tuli kuitenkin lihaksi, sovittaen syntimme ristinpuulla. Tätä Sanaa jokainen saarnaaja on kutsuttu julistamaan. Tämän Sanan kautta Jumala yhä luo uudeksi ja antaa pelastavan uskon Kristukseen.   

Läksyksi annetaan oman saarnatekstin lukeminen ja rukoileminen tekstin äärellä. Opiskelijat kyselevät, eikö todellakaan aloiteta vielä kirjoittamista. Vastaus on ”Ei.” Mutta teksti täytyy opetella niin, että sen voi unilta herätettynä kertoa opettajalleen.  

Jälleen ollaan työn yhdessä taitekohdassa. Suurin ja jännittynein toivein. Olisiko näissä miehissä niitä, joita Jumala kutsuisi, opettaisi, vahvistaisi ja kasvattaisi Istanbulin seurakunnan ja koko kirkon saarnaajiksi ja jonakin päivänä papeiksi. Omien työkuukausien vilistessä silmissä kohti päätöstään ja työmiesten puutteesta johtuvien epätoivon hetkien keskellä saarnakurssilaiset ovat lahja Jumalalta. Hänellä on suunnitelmansa ja mahdollisuutensa. 


Rukoillaan näiden viiden miehen puolesta, jotta tulevat viikot voisivat olla heidän elämässään ei vain saarnan valmistamisen opettelua, vaan Jumalan edessä itsensä tutkistelemista, Jumalan suunnitelmien kyselemistä ja mahdolliseen kutsuun vastaamista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)