tiistai 23. toukokuuta 2017

Viidenkymmenen vuoden työn hedelmää Etiopiassa


Vuonna 1970 Urpo ja Terttu Kyyhkynen lähtivät ensimmäisinä suomalaisina lähetteinä Kebre Mengistin alueelle Etiopiaan. Heitä ennen Etiopiaan olivat saapuneet jo Ritva Olkkola (nykyisin Olkkola-Pääkkönen) ja Eira Helke. Kyyhkyset pääsivät mukaan suuriin herätyksen aikoihin, jotka alkoivat kuitenkin aivan pienestä vuonna 1971, kun alueelle oli muuttanut ensimmäisten lähettien lisäksi etiopialaisia kristittyjä. Ensimmäinen kotikin oli muutaman neliön aaltopeltikoppi.
Syyskuussa 1971 alkoivat jumalanpalvelukset avoimen taivaan alla
Kyyhkyset olivat Etiopiassa vuosina 1970-75, 1977 ja 1982-84. Suomeen palattuaan Urpo oli Kylväjän Afrikan-työn sihteeri, kunnes jäi eläkkeelle 2004. Urpon vastuulla oli Etiopian-työn lisäksi Tansania, juutalaistyö, Mongolia ja Itä-Siperian työ. Eläkkeellä Urpo on tehnyt opetusmatkoja muuan muassa Etiopiaan.
Maaliskuussa 2017 Urpo ja Terttu Kyyhkynen olivat Kylväjän virallisia edustajia Adola Genale -synodin (vrt. hiippakunta) avajaisjuhlissa ja juhlia seuraanneessa konferenssissa. Synodin alueella on yhteensä 500 seurakuntaa ja Synodin ydinalueella Shakisossa ja Adolassa (entinen Kebre Mengisti) 172 seurakuntaa. Tämän alueen suomalaiset saivat Etiopian-työn päävastuualueeksi 1970-luvulla. Nyt oli koskettavaa  nähdä, miten pienestä alkanut työ on laajentunut niin, että paikalla oli nyt yli 10 000 kristittyä juhlimassa uuden synodin perustamista ja ensimmäisten omien lähetystyöntekijöiden lähettämistä. 

Kyyhkyset kirjoittavat matkastaan:



Rakkaat lähettäjämme,

erityisesti te muutamat, jotka kohta 50 vuotta olette rukoilleet puolestamme ja osallis-tuneet Etiopian-työhön! Lämpimät (30–35°C) terveiset Etiopiasta työmatkaltamme 10.–30.3.2017!

Jos olisimme 60 vuotta nuorempia, "hyppisimme kaikin voimin, tanssisimme rajusti.. riemun raikuessa ja torvien soidessa”, niin kuin Daavid (2. Sam. 6:14). Hänen ilonaiheensa oli se, että Jumalan läsnäolo ja siunaus oli jälleen arkin mukana tullut hänen osakseen ilman omaa ansiota.

Matkalle lähtiessä oli voimakkaana mielessä Jumalan järkkymätön lupaus hänen henkilökohtaisesta avustaan niille, jotka ovat riittävän heikkoja: ”Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne”. ”Kuka on sokea, ellei minun palvelijani”. (Jes. 42:16, 19.) Olemme siinä iässä, että ”pelätään mäkiä, voiman miehet ovat käyneet koukkuisiksi ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat”. Siksi tuntui entistäkin mukavammalta etiopialaisten ja harvojen suomalaisten ystävällinen vastaanotto ja huolehtiminen kaikesta välttämättömästä. Awasassa saimme olla Fekerten ja hänen sisarensa Magdan täysihoidossa. Kebre Mengistissa puolestaan Dedjene Bekele yhdessä sisarensa Djibiren kanssa auttoi hankkimalla tyhjään asuntoon sängyn, patjan, tuolit, pöydän, vettä ja jopa pienen jääkaapinkin.

Uuden synodin (hiippakunnan) vaalin ehdokkaat oli jo valittu paikallisseurakuntien ehdokkaista. Presidentiksi tuli Ato Alemu Busawa, joka äskettäin valmistui Mekane Yesus -seminaarista. Talousjohtajaksi valittiin pastori Bareto Genale, jolla on jo en-nestään johdettavana sekä raamattukoulu että Adolan ”rovastikunnan” 52 seurakuntaa. Hänen työpaineensa on nyt entistäkin suurempi.

Wollega-oromokielisen kansainväliseen TV-jakeluun menevän raamattutuntisarjan piti Gemeches Buba Ministriesin omistaja ja johtaja, teologian tohtori Gemechis Buba. Sunnuntain tauottoman seitsentuntisen pääjuhlan johtivat kirkon uusi (Yonas Yegezu) ja edellinen presidentti, teologian tohtori Wakseyum Edosa yli 10 000 juhlavieraan istuessa maassa vaaleiden pressujen varjossa. Varsin puhuttelevaa oli jälleen nähdä gudji-uskovien uhrimieli: yksityislahjoituksina kaksi Toyota pick up -maastoautoa ja tuhansien eurojen yksityiset lahjat ja autojen lavoille kootut setelit, jotka vaivoin mahtuivat säkkeihin, huutokaupassa 1040 euron hintaan noussut viiden hengen ruoka-annos ja muut konkreettiset lahjat. – Korkein kuukausipalkka täällä on noin 220 euroa, mutta suurin osa ihmisistä elää edelleen vaihtotaloudessa, eikä käteistä ole paljon.

Iloitsimme, että Kylväjän Etiopian-työn veteraani Hilkka Hares ja NLM:n veteraani Jorunn Hamre saivat olla kanssamme juhlimassa.

 

Vaivannäkönne Herrassa ei ole turha!


– Lupaus koskee sekä kotimaassa että kaukana olevia kristittyjä.

Jumala antoi Suomen kansalle etsikkoaikoja etenkin 1950–60 kuvulla. Hän laski heidän sydämelleen sekä lähetys- että evankelioimistyön. Hän kutsui lähtijöitä ja heille lähettäjiä. Hän avasi lähtö- ja lähettämismahdollisuuksia. Yhdeksi lähetyskohteeksi avautui Etiopia. Lähetyssihteeri Juhani Lindgrenin ensimmäisellä matkalla syksyllä 1976 Norjan Luterilainen Lähetysliitto (NLM) ehdotti Kebre Mengistin–Shakison juuri avautumaan alkavia alueita suomalaisille. ”Myöhemmin työ voisi laajentua Balen suuntaan” = itään ja kaakkoon.

NLM osti 5 hehtarin tontin syksyllä 1970 Kebre Mengistin (Adolan) kaakkoislaidalta noin 1,5 km kaupungin keskustasta ja 475 km Addis Abebasta etelä-kaakkoon. Tontti aidattiin 1970 alussa seitsenkertaisella piikkilanka-aidalla. Elokuussa 1970 ensimmäinen lähetti pystytti telttansa kuvan keskellä olevaan vaaleaan pisteeseen. Vesakon raivaus alkoi muuten tyhjällä mäellä.

Nyt luhistumaisillaan oleva 6 x 4 m rakennusmateriaalivarasto valmistui parissa päivässä. Se toimi lokakuulta evankelista Wolde Mariam Urjin asuntona. Lähettiperheemme asunnoksi hinattiin 2 m x 6 m pelti/kovalevystä tehty työmaakoppi.

Työmiehille aloitettiin aamuhartaudet aamuisin seitsemältä, sunnuntaisin Tertun pitämänä pyhäkoulu. Myös Urpo aloitti jumalanpalvelukset avoimen taivaan alla (Nyt ABS) nurmikolla. Ensimmäinen kaste oli toimitettu Anferarassa kaksi viikkoa ennen saapumistamme Etiopiaan. Vierailevan pastori Shamebo Kalbero toimitti kasteen 19.7.1970. Muita seurakuntia ei Adolan - Shakison alueella ollut.
 

EECMY Adolan työkeskuksen tontti. Ruskea vaakaviiva on tulevan uuden kirkon "harjan" paikka


Jumalan sana ei tyhjänä palaja


”Mutta kylvö hyvään maahan kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan ja ymmärtää sen. Nämä ihmiset tuottavat satoa: kuka sata, kuka kuusikymmentä, kuka kolmekymmentä jyvää” (Mt. 13:23).

Mitä on tapahtunut 46 vuoden aikana? Sen kertomiseen ei muutama rivi riitä. Igziabiher jawkal – 'Jumala tietää’ – on hyvin usein käytetty ilmaisu. Koska miesten keski-ikä oli vielä äskettäin

vain 56 vuotta, aivan valtaosa työtovereistamme ja ensimmäisinä vuosina uskon tielle pyrkineistä on jo kirkkaudessa. Alle 25- vuotiaita on väestöstä 50 %. He eivät tiedä alusta juuri mitään.

* Lähetystyöntekijöiden osuus tällä gudji-oromo heimon asuma-alueella on työvuosien määrän osalta yksi koko Etelä-Etiopian pienimpiä, mutta se on ollut välttämätön ja koemme kaikki suurta kiitollisuutta, että olemme saanet nähdä Jumalan työtä ja osallistua siihen. Vallankumous 1974, punaisen terrorin ja vainojen aika, toinen kommunistinen vallankumous 1991 – siinä joitakin ahdistuksen aikoja. Vaaratilanteita on ollut monia, mutta Jumala on nostanut, kantanut ja pitänyt huolen seurakunnastaan.

* Etiopian valtion tilastoissa Shakison ja Adolan ja niistä pohjoiseen olevissa kunnissa protestantteja on 60–65 %, lähes kaikki Mekane Jeesus -kirkon jäseniä. 1971 heitä oli 0 %. Näillä tilastoilla ei ole ikuisuuden kannalta mitään merkitystä: Jumala yksin tietää, kuka pääsee perille taivaaseen. Numerot ruokkivat sielullisuuttamme ja langennutta luontoamme, mutta ehkä inhimilliset arviotkin joskus voivat rohkaista. Jumala itse vastaa työstään, mutta käyttää työtovereinaan tavallisia etiopialaisia ja suomalaisiakin! Roomalaiskatolisten työ alkoi noin vuonna 1972, heitä on alueella 3 %, samoin kuin 1800 vuotta vanhan Etiopian Jewahedo Betäkristian eli Etiopian Ortodoksikirkon 3–4 % (koko maassa noin 40 %)

* Jumalan gudji-oromoille antama etsikoaika on kaiken takana. Vielä 1960-luvun alussa he olivat ’benhard’, kivenkovia (Johannes Sandved), mutta 10 vuotta myöhemmin aivan avoimia! Samoin oli pohjoisempana sidamo-heimon keskuudessa. Kun ensimmäinen lähettiperhe saapui Yirga Alemiin, sinne oli juuri muuttanut mm edellä mainittu Shamebo Kalbero Hosainasta. Suuret herätykset alkoivat siellä 1950–60 luvulla. Meille suomalaisille alusta alkaen uskotulla Adolan (ent. Kebre Mengistin) – Shakison alueella oli siis yksi seurakunta, nyt 170. Organisoimattomia saarnapaikkoja on kymmeniä.

* ”Hiippakunta”, Eteläinen synodi, SES, on jaettu kahtia. Kun 200 km pohjoiseen oleva Awasassa sijainnut silloinen SES jaettiin noin 20 v sitten, Adola menetti arvalla synodin keskus-paikan Hagere Maryamille, ½–1 päivän automatkan päähän. SES:n hallintokeskus on ollut liian kaukana. Vielä nytkin uudelle, Adola–Genale synodille (AGS), jää noin 500 km x 100 km laaja alue. Siitä lähes puolet on 99 % islamilaista somalialuetta! Uudella synodilla on siis valtavat mahdollisuudet idän ja kaakon suuntaan. Heidän oma lähetyskomiteansa on jo noin 4 vuotta valmistellut työtä sinne.
 
* Uuden Adola–Genale synodin perustamis- (ja koulutus-) juhla vietettiin 15.–19.3. ja samalla oli johtajien vaali.

* Viikko sen jälkeen on Irba Modan kolme päivän kokoussarja, jossa mm. laskettiin kirkon peruskivi. 1982–1984 työkautemmehan toimimme juuri Irba Modan alueella, joka oli uusin ja on edelleen köyhin alue: 20 seurakuntaa ja 16 saarnapaikkaa, mutta ei yhtään kunnon kirkkoa!

* ”Hiippakunnan tuomiokapituli!” Koko uuden synodin hallintokeskus aloitti 19.3.2017 alkaen täällä, suorin viivoin merkitty alue: Katot ruosteessa, rakennukset huoltamatta, vesi aasilla kaupungilta, ei vesijohtoa, (1973 rakentamamme putki tukossa jo 1977! ), sähköä vain ajoittain; viiden watin hehkulamput, ei led-lamppuja. Tontilla asuu jo yli 150 asukasta, mm. raamattukoulun 56 oppilasta (kuvassa ABS), uuden 2000 hengen kirkon perusta tasattu.

* Täältä johdetaan 15 pastorin, 15 ”rovastikunnan”, 491 seurakunnan ja 160 saarnapaikan Adola–Genale synodia eli kirkon ilmoituksen mukaan yli neljännesmiljoonan jäsenen suu-ruista ”hiippakuntaa”. Vain Wadera 1960-luvulla 55km päässä ja ja Neghelli 1950-luvulla 110 km päässä ovat vanhempia työalueita, mutta harvempaan asuttuja ja osaksi borana-heimoa, joka ei ole ollut kovin vastaanottavaista.

Suurten kirkkojen peruskivet asetettu



EECMYn johtajat asettivat Adola–Genale-synodin pääkirkon peruskiven vanhan kokoustilan taakse tasatulle 2000 hengen kirkoksi suunnitellun rakennuksen kulmaan. Irba Modan ”rovastikunnan” johtava pastori Dulo Robe oli kutsunut koolle alueen 20 seurakunnan ja 16 saarnapaikan jäsenet 25.3. alueen ensimmäisen kunnon kirkon peruskiven muurausjuhlaan. Marmorilaatan nähdessäni sanoin, että "Jeesus Kristus” olisi pitänyt olla nimeni paikalla, mutta juhlan järjestäjät sanoivat haluavansa muistaa näin ensimmäiseltä paimeneltaan vuosina 1982–84 saamaansa raamattuopetusta. – Koska apulaispastori-evankelista D.B. oli laiminlyönyt kurssit, kasteet ja ehtoollisen jaon, jouduin vuonna 1971 saamani EECMY SES:n virkamääräyksen perusteella (”pastor at large”) korjaamaan asian. Satoja, jopa seitsemän vuotta uskossa olleita gudji-oromoja pääsi kasteen ja rippikoulun kautta kirkon jäseniksi. – Lukuisat viikonloput olimme saaneet olla tuolloin yhdessä Raamatun äärellä. Nyt 20 seurakunnasta vastaa viisi pastoria.

Adolan ”rovastikunnassa” on kolme muuta kirkkoa rakenteilla (Bilu, Darartu ja Me’e Boko), joihin kaikkiin pitäisi mahtua pari tuhatta kuulijaa. Ulkomaista avustusta näiden gudji-alueiden 172 seurakunnalle on annettu vain kerran, Boren kirkon osarahoitukseen. Silloin Irba Modan seurakunan jäsenet osallistuivat uhrein Boren kirkon rakentamiseen. Irba Modann alue on 2800–3000 metriä merenpinnan yläpuolella. Sille on muuttanut tuhansittain ihmisiä kuumilta Balen ja Boranan savanneilta.


Katso video juhlasta.

Katso video lahja-autojen luovutuksesta.

Jumala luo uutta – Etiopiassakin


"Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin, ettekö sitä huomaa?" (Jes. 43:19) Edel-lä on kielto: "Älkää menneitä muistelko!" Lähetystyöhön osallistuva kohtaa vastoinkäymisiä. Ne painavat usein raskaina, mutta Jumalan sana kehottaa: "Katso! Minä…luon uutta!” Kyky luoda tyhjästä on vain Jumalalla. Materiaalista voi ihminenkin luoda.

Elämäntyössäni olen useissa maissa monesti saanut nähdä, miten siellä missä ei aluksi näkynyt mitään, nyt näkyy uutta: Jumalan Sana – ”kuivan erämaan, saa se kukkimaan!”

Etsikkoajat – Jumalan oma työ kantaa hedelmää


Italian miehittäessä Etiopiaa 1935–40 alkoivat ensimmäiset Etiopian herätykset, muun muassa Wolamossa. Pohjoisempaa Hosainasta etelään siirtyneet evankelistat, kuten Shamebo Kelbero, ja norjalaiset lähetit Yirgalemissa saivat noin vuonna 1950 nähdä: Nyt ”puhkeaa uutta”, sidamojen keskuudessa. Gudji-alue oli vielä "kuin luu" (Sand-ved).

Noin vuonna 1970 alkoi herätys myös gudji-kansan keskuudessa, 1971–72 noin 3000 heistä halusi sanoutua irti Perkeleestä ja uskoa Jeesukseen. Vallankumouksista (1974 ja 1991) huolimatta sama kasvu lienee jatkunut, koska 2017 Mekane Yesus -kirkon uuden synodin jäseniä on noin 250 000. Valtion tilastossa protestantteja on nyt yli 60 prosenttia, 1971 heitä oli alle 0,01 prosenttia.

Adola–Genale-synodi, AGS, Mekane Yesus -kirkon 26. synodi – heti lähetystyöhön!

Juhlassa kerättiin kolehti: kaksi avolava-auton lastillista.

Sunnuntai 19.3.2017 oli Kebre Mengistin ja Shakison gudji-aluiden ja myös Suomen viidennen herätysliikkeen lähetystyön juhlapäivä. Näiden kahden alueen 172 seurakuntaa ovat uuden synodin ydin, jolla vuonna 1971 oli vain yksi seurakunta. Suuri ilon aihe oli nähdä uuden synodin perustamisjuhlassaan siunaavan Tsadiin lähetystyöhön pastori Milion Haile Mariamin ja hänen puolisonsa Genet Simonin sekä jo kaksi vuotta somalialueen Filtussa toimineen kokeneen evankelista Kebede Lemman Adolasta.

EECMY:n omalla kansainvälisellä lähetysjärjestöllä on nyt 13 työntekijää, joista kuusi Etelä-Sudanissa. Kirkon ensimmäisen lähetin, Ato Buli Feisan, viiden vuoden työn tuloksena toimii jo noin 50 jäsenen 'maanalainen' seurakunta eräässä Aasian vaikeimmista maista, Keski-Aasian naapurissa.

Juhlassa vihittiin 12 uutta, evankelistoina jo kauan toi-minutta pastoria. Nyt AGS:n paimenten määrä on 62. Määrä on edelleen pieni 16 'rovastikunnalle’ (yhteensä noin 500 seurakuntaa).

Kuin kolhiintuneessa kuvastimessa

Kaikkea tätä miettiessän sisimmässäni on kuva, jota on mahdoton tarkkaan kuvailla: Olette monen ahdistuksen kautta saapuneet Taivaaseen. Enkelit ovat kantaneet teidät viimeisen matkan, niin kuin Lasaruksenkin. Taivaan portit ja kultaiset kadut ovat avautuneet teille. Jeesus on ottanut teidät hellästi vastaan. Hän on pyyhkinyt kaikki teidän kyyneleenne. Itkua ja tuskaa ei enää ole. Kaikki entinen on mennyt. Rakkaat valkopukuiset perille päässeet seppelöidyt omaisenne ovat ottaneet teidät syleillen vastaan. Suuri määrä rakkaita ystäviänne odottaa halausvuoroaan. Heidän joukossaan on valtava joukko ih-misiä, erityisen kirkkaissa pellavapuvuissa, kaikilla vanhurskauden seppele päässään. Useimpia heistä te ette ole koskaan nähneet. Heidän kasvonsa säteilevät. He odottavat vuoroaan päästäkseen luoksenne. Vuoron perään he molemmin käsin ottavat kätenne omiinsa ja sanovat: Kiitos; kiitos ja ylistys Jeesukselle, teurastetulle Karitsalle nyt, aina ja iankaikkisesti. Hän on kantanut meidät perille! Kiitos Herralle! Kiitos myös teille, suomalaiset Jumalan lapset! Kiitos että rukoilitte puolestamme! Kiitos, että mekin saimme rukoilla teidän puolestanne!

Kiitos, että lähetitte meille sanansaattajia! Kiitos lahjoistanne Jeesukselle! Kiitos uskollisuudestanne! Täällä me nyt kaikki olemme kaikki, me ja te, yksin Jumalan armosta. Ja sitten taivas kaikuu niin ihmeellistä enkeleiden ja pelastettujen kiitosvirttä, ettei sitä kukaan voi kuvitella.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)