lauantai 29. heinäkuuta 2017

Miksi lähdin lähetystyöhön?

Satu Poikosen puhe Lähetyksen kesäpäivien lauantain iltajuhlassa:

Jumala esitti parin ystäväni välityksellä kutsun, kun hän katsoi minun olevan valmis kutsun vastaanottamiseen. Sitä ennen minua valmisteltiin. Kerron seuraavaksi, miten tavallisesta raahelaisesta tytöstä tuli lähetystyöntekijä.

Noin 38 vuotta sitten minut kastettiin Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen tuossa kirkon vieressä sijaitsevassa seurakuntakodin pienessä salissa. Mutta varsinainen prosessi alkoi, kun olin 3-vuotias. Silloin vanhempani veivät minut seurakunnan päiväkerhoon ja sille tiellä jäin. Päiväkerhossa sain oppia tuntemaan Jeesuksen lasten ystävänä.

Keskuskoulussa kävin ala-asteen. Siellä uskonnontunneilla opin syvemmin tuntemaan kristinuskoa.  Myös päivänavauksista moni asia jäi mieleen, joista on ollut hyötyä myöhemmässä vaiheessa. Ala-asteella sain ensikosketuksen myös lähetystyön. Toki päiväkerhossakin lähetyssihteeri kävi vierailulla, mutta varsinainen muistikuva alkaa kouluajalta. Minulla on vieläkin tallessa tuolta ajalta kopio lähettikirjeestä, jonka opettajamme jakoi meille oppilaille. Olimme muistaakseni opettajamme kanssa kirjoittaneet jonkun pienen kirjeen tälle lähettiperheellä.  Harmikseni en saanut enempää kirjeitä, mutta kiinnostus lähetystyötä kohtaan oli syttynyt.

Kun olin aloittanut koulunkäynnin, menin mukaan seurakunnan tyttökerhotoimintaan yhden päiväkerhosta tutun tytön kutsumana. Samoihin aikoihin lähdin mukaan partiotoimintaa, joka tapahtui tämän kirkon takana sijaitsevassa entisessä perunakellarissa. Osallistuin viikonloppuleireille ja lapsenuskoni kasvoi. Noin 10-vuotiaana löysin vanhempieni kirjahyllystä Raamatun, jota aloin sitten lukemaan. Rippikouluun mennessä olin päässyt 3. Mooseksen kirjaan.

Vuosi 1994 oli minulle merkittävä vuosi tätä hetkeä ajatellen. Silloin oli minun varsinainen etsikkoaika, joka sattui sopivasti yhteen rippikoulun kanssa. Rippileirillä tein henkilökohtaisen valinnan jatkaa Jeesuksen seuraajana, enkä ole katunut. Taivaan Isän huolenpidolla on ollut minulle suuri merkitys vaikeissa elämänvaiheissa. Seurakunnan nuorten illoissa vieraili välillä lähettejä maailmalta kertomassa työstään.

Jo lapsena olin auttavainen ja näin syrjittyjen lähimmäisten tarpeen tulla rakastetuksi. Mutta varsinaisesti uskoon tultuani minussa syttyi voimakas halu sitoutua Jumalan tahtoon. Kerroin tämän myös Jumalalle. Lupasin, että kaiken mitä teen, teen sen Hänelle”.

Jumala antaa jokaiselle meille taitoja ja innostaa kehittämään niitä. Niin kävi minunkin kohdallani. Opin vapaaehtoistyön kautta kohtaamaan päihdeongelmaisia ja heitä, joilla mieli on särkynyt ja jotka tarvitsevat tukea kuntoutumisessa. Samoihin aikoihin hankin kaksi ammattia: suurkeittiönkokin ja merkonomin. Siinä sivussa autoin ikääntyviä sukulaisia arjessa selviytymisessä. Lisäksi tuin vanhempiani heidän vaikeassa elämäntilanteessaan. Sitten tuli aika muuttaa Oulun seudulle aviomieheni työn vuoksi.

Oulun seudulla minut kutsuttiin emännäksi kesäisin toimivaan kristilliseen leirikeskukseen. Talvisin opiskelin diakoniksi Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Leirikeskuksessa emännöidessäni sain tutustua konkreettisesti lähetystyöhön, lähetteihin ja entisiin lähetteihin. Vuonna 2007 olin kolme kuukautta työharjoittelussa Berliinissä, jossa sain kokeilla ummikkona vieraassa kulttuurissa elämissä. Minulle jäi palava halu palata takaisin ja ryhdyin rukoilemaan tähän johdatusta.

Kesällä 2010 alkoivat palaset loksahtaa paikoilleen. Olin diakoniksi valmistumisen jälkeen mennyt Oulu-opistoon saksankursseille. Jälkeenpäin tarkasteltuna Jumala valmisti minua hyvin konkreettisesti, jotta olisin valmis lähetettäväksi lähetystyöhön. Kerroin muutamille tutuilleni minun ja aviomieheni suunnitelmista lähteä ulkomaille aviomieheni työn siivittämänä. Silloin minulle kerrottiin mahdollisuudesta lähteä teltantekijälähettinä.

Alkuvuodesta 2011 aloitin lähetyskurssin ja sen jälkeen minut siunattiin lähetystyöntekijäksi. Minut lähetettiin teltantekijälähettinä Saksaan maahanmuuttajatyöhön. Se oli astumista tuntemattomalle tielle, jossa voi vain luottaa siihen, että Jumala pitää huolen ja Hänellä on suunnitelmat valmiina. Minun vain oli otettava matkalaukkuni ja lennettävä sinivalkoisin siivin Berliiniin.

Mitä lähetyselämä minulle merkitsee Berliinin arjessa?

Saavuttuani Berliiniin aloin tapani mukaan heti ahkeroimaan. Kotia piti sisustaa ja muuttolaatikot purkaa. Opiskelin saksan kielen. Perehdyin kulttuuriin sekä maahan historiaan. Tutustuin paikallisiin ihmisiin ja heidän tapoihinsa. Tänä päivänä olen yhden kaupunkilähetysseurakunnan vanhemmiston jäsen. Osallistun seurakunnassa toiminnan suunnitteluun ja toteuttamissa. Olen kohdannut talvisin alle 5-vuotiaita lapsia ja heidän vanhempiaan Talvileikkikenttä-toiminnassa. 

Berliini on tänä päivänä monikulttuurinen suurkaupunki, jonne muutetaan joka puolelta maailmaa opiskelemaan, tekemään työtä ja etsimään elämään uutta suuntaa. Erityisesti maahanmuuttajien parissa työskenteleminen on ollut alusta lähtien sydämelläni. 

Syksyllä 2014 minulle avautui mahdollisuus palvella turvapaikanhakijoita. Aluksi olin tarjoilemassa kahvia ja teetä maahanmuuttoviraston pihassa. Myöhemmin avattiin pakolaiskeskus, johon turvapaikanhakija voi majoittua lyhyeksi ajaksi. Toimin tässä paikassa keittiötiimissä. Tehtäviini kuuluivat jakelukeittiöön liittyviä tehtäviä. Olen jakanut varmaan sadoille ellen tuhansille muukalaisille aamupalaa. Omat tekemiseni tuntuvat olevan kuin pisara meressä ja tunnen usein epävarmuutta kielitaidostani. Mutta toivon antaneeni tähän mennessä sellainen esikuva kristitystä, joka innottaisi etsimään entistä syvemmin tietä Rauhan Ruhtinaan luokse.

Minulta on tultu monesti kysymään tietä jonnekin päin Berliiniä. Paras tilanne oli, kun olin ihan ensimmäistä kertaa kyseissä kaupungissa ja joku tuli kysymään minulta tietä. Minulla oli silloin vanhanaikainen paperinen kartta kainalossa ja hädin tuskin olin oppinut reittini majapaikkaani.

Kutsu on voimassa edelleen!

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt 28:17-20

Berliinissä ja muualla päin maailmaa on vielä heitä, jotka kysyvät tietä Jumalan luo. Lukemassani Raamatun kohdassa käsketään tekemään kaikki kansat Jeesuksen opetuslapsiksi. Vielä tänään työ on kesken. Jumala kutsuu meitä jokaista toteuttamaan omalla paikallaan tätä käskyä. Toiset on kutsuttu lähtemään. Toiset on kutsuttu lähettämään. Lähettäjiä tarvitaan rukoilemaan lähetin puolesta ja tukemaan työtä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)