keskiviikko 23. elokuuta 2017

Abraham - kutsuttuna Jumalan suureen suunnitelmaan

Moni meistä voisi sanoa kuuluvansa Abrahamin ihailijakaartiin. Hänen vaiheensa tarjoavat paljon ajateltavaa ja samastumisenkin kohteita. Yksi puhuttelevimpia asioita on se, miten hän eri vaiheissa jätti elämänsä Jumalan käsiin.

Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Minä teen sinusta suuren kansan ja siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. Minä siunaan niitä, jotka siunaavat sinua, ja kiroan ne, jotka sinua kiroavat, ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille.” (1. Moos. 12:1-3)

Lähde maastasi. Hepreaksi se sanotaan: לֵך לְךָ מֵאָרְצְךָ  Lech lecha. Mene itsellesi! Suomeksi tämä on kömpelö ilmaisu, mutta heprean kielen rakenne mahdollistaa sen. Ehkäpä tämä tarkoittaa sitä, että Jumala kutsui Abramia lähtemään, koska oli varannut hänelle suuren siunauksen tulevaisuudessa. Siunaus oli siellä jossakin, jota kohti oli hyvä kulkea. Mene itsellesi! Mene kohti tulevaisuuttasi. Mikäli jäät paikallesi, olen siinäkin tapauksessa kanssasi, mutta saatat jäädä ilman siitä mitä olen sinulle luvannut. Lähde rohkeasti!

Tämä ei tarkoittanut, ettei Abram koskaan kohtaisi vaikeuksia elämässään; sitä Jumala ei hänelle luvannut. Mutta Jumala lupasi olla Abramin kanssa kaikissa vaiheissa. Aikamoista tekstiä, mutta myös hyvää tekstiä tutkittavaksi lähetyksen haasteiden äärellä.

Tavallisesti puhumme Abrahamista, vaikka aluksi patriarkan nimi oli Abram. Nimi on luonnollisesti myös hepreaa ja tarkoittaa ”korotettua isää”. Abram oli tässä vaiheessa 75-vuotias. On mielenkiintoista, että henkilökohtainen kutsu tuli näin myöhäisessä vaiheessa elämää! Mooseskin oli vanha, kun hän sai kutsun Jumalalta. Raamatussa kerrotaan, että Mooses oli 80-vuotias, kun hän ja Aaron menivät faraon luo (2. Moos. 7). Tämä siis tarkoittaa, että Mooses saattoi teoriassa olla 79–80 -vuotias saadessaan kutsun. Vanhan testamentin kaksi hyvin keskeistä hahmoa kuulivat lähtölaukauksen tehtävälleen ollessaan jo yli 70 vuotta vanhoja.  

Viisi lukua myöhemmin luemme seuraavasti:
Kun Abram oli yhdeksänkymmenenyhdeksän vuoden ikäinen, Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Minä olen Jumala, Kaikkivaltias. Vaella koko sydämestäsi minun tahtoni mukaisesti, niin minä otan sinut liittoon kanssani ja teen suureksi sinun jälkeläistesi määrän.” Abram heittäytyi kasvoilleen, ja Jumala sanoi hänelle: ”Tällainen on liitto, johon minä sinut otan. Sinusta on tuleva monien kansojen kantaisä. Älköön siis nimesi enää olko Abram, vaan olkoon se Abraham, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Minä annan sinulle paljon jälkeläisiä, ja sinusta on polveutuva kansakuntia ja kuninkaita.” (1. Moos. 17:1-6)

Abram sai uuden nimen. Hieman myöhemmin samassa luvussa puhutaan ympärileikkauksesta. Ei ole kaukaa haettua verrata ympärileikkausta kasteeseen. Myös omassa luterilaisessa kirkossamme on tapana, että lapsen nimi dokumentoidaan ensimmäisen kerran kasteen yhteydessä. Abramin uudeksi nimeksi tulee siis Abraham, joka suomeksi tarkoittaa ”Isä monelle”, ”Monien Isä”.



Abramin lisäksi myös hänen vaimonsa Sarai sai uuden nimen:
Jumala sanoi vielä Abrahamille: ”Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita.” (1. Moos. 17:15–16)

Sarain nimen perusmerkitys ei tässä muutu, vaikka nimiin liittyen kabbalasta, keskiajalla Euroopassa kehitellystä juutalaisuuden mystisestä perinteestä, löytyy mielenkiintoinen selitys. Kabbalan suhteen kannattaa olla varovainen, koska mystiikan lisäksi se sisältää myös okkultismia. Kabbala on tooran tulkintaa, jossa pyritään löytämään tekstin kirjaimellisen pintatason takaa syvempiä, symbolisia merkityksiä. Se sisältää esimerkiksi numerologiaa eli oppia numeroista. Hepreankielessä jokaista kirjainta vastaa tietty numero.

Sarain nimen ensimmäinen versio päättyy kirjaimeen jod, י . Jotkut rabbit ovat sitä mieltä, että jod nimen lopussa kuvaa Jumalan voimaa luojana. Jod-kirjain on myös Jumalan nimen (Jahven) ensimmäinen kirjain. Saaran myöhempi nimi taas loppuu kirjaimeen he, ה, mikä rabbien mukaan symboloi hänen siunattua tilaansa tulevaisuudessa. Tämä on esimerkki juutalaisesta eksegeesistä eli tekstin tulkinnasta. Sanotaan, että tooralla eli viidellä Mooseksen kirjalla on seitsemätkymmenet kasvot. Ajatellaan, että jokainen kirjain on kuin kulho, joka sisältää monia erilaisia nyansseja.

Jatkamme kulkua eteenpäin Abrahamin polulla. Oli kulunut jo 24 vuotta siitä, kun Jumala ensimmäisen kerran oli puhunut tulevasta pojasta. Saattaa olla, että patriarkka Abraham tarvitsi rohkaisua tässä vaiheessa.

Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti. Hän sanoi: “Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi. Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Levähtääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo.” He sanoivat: “Hyvä on, tee niin.” (1. Moos. 18:1-5)

Jumala itse kävi Abrahamin luona ja vahvisti antamansa lupauksen. Emme voi tietää varmasti, keitä nämä vierailijat olivat. Raamattu kertoo meille vain, että kolme miestä tuli kylään.

Seuraavassa luvussa 19 tapahtumat saavat jatkoa. Siinä kerrotaan Sodoman pahuudesta ja Lootin pelastumisesta Sodomasta.

Kun enkelit saapuivat illan suussa Sodomaan, oli Loot istumassa kaupunginportin aukiolla. Heidät nähdessään hän nousi, meni heitä vastaan, heittäytyi kasvoilleen maahan ja tervehti heitä sanoen: ”Tulkaa, herrani, minun matalaan majaani yöksi, niin voitte pestä matkan pölyt jaloistanne. Heti aamusta voitte sitten jatkaa matkaanne.” He vastasivat: ”Ei, me yövymme ulkosalla.” Mutta Loot pyyteli heitä hartaasti, kunnes he lähtivät hänen mukaansa ja tulivat hänen kotiinsa. Hän valmisti heille runsaan aterian ja leipoi happamattomia leipiä, ja he söivät. (1. Moos. 19:1-3)

Nykyinen kirkkoraamattu kääntää luvun alun sanalla ”enkelit”. Alkutekstissä puhutaan kuitenkin ”kahdesta enkelistä” eli שני מלאכים. Raamatunkäännös vuodelta 1933 käyttää sekin ilmaisua ”kaksi enkeliä”.

Luvussa 18 puhuttiin kolmen miehen vierailusta. Voisi ajatella, että kaksi näistä vieraista olisivat enkeleitä, jotka kävivät ensin Abrahamia tapaamassa ja sitten jatkoivat matkaansa Sodomaan. Kuka oli kolmas, jota teksti itse kutsuu sanalla Herra (18:22)? Isä Jumalan kasvoihin ihminen ei voi katsoa ja jäädä henkiin. Ei kuulosta kovin uskottavalta, että Isä itse olisi ollut aavikolla Abrahamia tapaamassa. Tätä kohtaa on tulkittu monin eri tavoin.

Emme tietääkseni tunne Raamatusta sellaista tilannetta, jossa Pyhä Henki olisi näyttäytynyt ihmisen muodossa. Sitä vastoin olemme lukeneet, että Sana tuli lihaksi. Messiaanisessa traditiossa ajatellaan myös, että Jeesus Messias on Elävä toora eli viisi Mooseksen kirjaa. Danielin kirjan kolmannesta luvusta luemme kolmesta ystävästä, jotka joutuivat tuliseen uuniin. Heidän seurassaan oli neljäs hahmo, joka kuningas Nebukadnessarin mukaan näytti aivan ”jumalolennolta”. Eräs messiaaninen pastori Jerusalemista on esittänyt tulkinnan, että luvussa 18 Abrahamin vieraana kävi Jeesus kahden enkelin kanssa, ja seuraavassa luvussa Lootin yhteydessä puhutaan näistä samoista enkeleistä.


Luvussa 21 Abrahamia kohtaa valtava ilo:  
Herra piti huolen Saarasta, kuten oli sanonut, ja täytti antamansa lupauksen. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille hänen vanhoilla päivillään pojan. Se tapahtui juuri siihen aikaan, jonka Jumala oli ilmoittanut – – Abraham oli satavuotias, kun hänen poikansa Iisak syntyi. (1. Moos. 21:1-2,5)

Tämä on hyvin rohkaisevaa luettavaa – varsinkin ihmiselle, joka odottaa Herralta lupauksen täyttymistä. Herra piti huolen, kuten oli sanonut – hän täytti antamansa lupauksen. Jokainen, joka on saanut rukousvastauksen voi helposti ymmärtää miten tärkeitä nämä sanat ovat. Se taas, joka odottaa, voi olla varma, että minkä Jumala on luvannut, sen hän myös toteuttaa. Raamattu ei kuitenkaan lupaa helppoa odotusaikaa. Tässä tapauksessa odotus kesti 25 vuotta. Jonkun toisen kohdalla se voi kestää jopa pidempään.

Kun näistä tapahtumista oli kulunut jonkin aikaa, Jumala tahtoi koetella Abrahamia ja sanoi hänelle: “Abraham!” Abraham vastasi: ”Tässä olen.” Ja Jumala sanoi: ”Ota mukaasi ainoa poikasi Iisak, jota rakastat, lähde Morian maahan ja uhraa hänet siellä polttouhriksi vuorella, jonka minä sinulle osoitan.” Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin ja otti mukaansa kaksi palvelijaa sekä poikansa Iisakin. (1. Moos. 22:1-3)

Luultavasti olemme nyt Abrahamin elämän vaikeimmassa tienhaarassa. Kaiken lisäksi vaikuttaa siltä, että Herra ei edes yritä pehmentää antamaansa kovaa tehtävää. Hepreassa käytetään taas ilmaisua ”mene itsellesi” eli ”lech-lecha”. Lähde Morian maahan. Jumalan kehotuksen tottelemiseen sisältyy siunaus, joka tässä vaiheessa on todella tarkkaan kätketty.

Ota poikasi. Ainoasi. Se jota rakastat.

Mitä tapahtuu? Vitkutteleeko Abraham? Miettiikö, pitäisikö vielä rukoilla uudestaan? Ei todellakaan. Kolmannessa jakeessa lukee yksinkertaisesti: Aamulla heti noustuaan Abraham satuloi aasin. On vaikea ymmärtää, mistä tämä luottamus on peräisin, paitsi, että se tulee Jumalalta itseltään.

Me kaikki muistamme, että kertomus päättyi hyvin. Abraham sai nostaa katseensa ja kuunnella miten Herran enkeli huusi taivaasta:
Koska sinä tämän teit etkä kieltänyt minulta ainoaa poikaasi, minä vannon itseni kautta, että siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle jälkeläisiä niin paljon, että he ovat kuin taivaan tähdet tai hiekanjyvät meren rannalla. (1. Moos. 22:16–17)

Uskon, että tässä on enemmän kuin Abraham. Voisi sanoa, että tästä kaikki alkaa. Tai ainakin, että iso este on raivattu pois tieltä. Pelastushistoria on pelastettu ja matka jatkuu. Abrahamin elämän tarinassa kaikuu Golgata, yli 2000 vuotta ennen kuin Jeesus taistelee Getsemanen puutarhassa. Herra on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Emme ole riippuvaisia omasta voimastamme, vaan tästä samasta Herrasta, joka sanoo sinulle ja minulle tänään: ”Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää.”

Magnus Riska

Kirjoitus on Juurilla - juutalaistyön näkymiä -julkaisusta. Julkaisu on saatavilla Pala maailmalta -kaupasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)