torstai 31. elokuuta 2017

Tulvavesi nousee, tuulet puhaltavat

Bangladeshissa on tänä kesänä kärsitty ennätyksellisistä tulvista. Tulvista on kärsitty lähellä merenpintaa suistomaalla sijaitsevassa maassa monta kertaa aikaisemminkin. Tämän viikon sunnuntaina julkaistavassa Aili Maria Mannisen toimittamassa Bangladeshin monet kasvot -kirjassa kuvataan tulvia usean vuoden ajalta. Moni asia on tämän vuoden tulvissa samoin. 

1987  
Sataa, sataa, sataa... Sataa kaatamalla päivästä toiseen. Vettä tulee liikaa. Välillä tuulee ja myrskyää. Pellolle muodostuu sadevedestä järvi, jossa lapset uivat iloisina. Pilvien pitäessä hengähdystaukoa vesi kuitenkin nousee – joet ovat alkaneet tulvia yli äyräittensä.

Vesi nousee pelloilta teille, kyliin – kaikkialle vastustamattomasti ja on kohta kuin rannaton meri. Kaupungilla on vettä miesten vyötäisille saakka. Silminnähden tasaisessakin maastossa veden virtaus on tuhoisan voimakas. Miesmuistiin ei ole nähty tällaista tulvaa. Taivas itkee lisää sadetta.


Ihmiset kulkevat kahlaten, veneillä tai lautoilla. Banaani on ruohokasvi, jonka rungon muodostavat aaltopahvin kaltaiset ’levyt’. Siitä kokoaa lautan nopeasti, ja huokoinen runko pysyy useita päiviä veden pinnalla, ennen kuin vettyy ja vajoaa. Banaani tuottaa hedelmää vain toisena vuonna ja joutaa sitten katkaistavaksi. Tuhannet perheet ovat joutuneet lähtemään evakkoon, ja monet asuvat korkeammalle pengerrettyjen teiden penkoilla. Kutojakylän tien molemmin puolin on rivi kangaspuita, ja niistä kaikuu reipas paukutus. Puita, vaatteita ja riisiä kuivuu tiellä ja penkoilla, joissa sekä ihmiset että eläimet oleskelevat. Korkealle pengerretyt tiet toimivat myös patoina. Siksi tien poikki kaivetaan usein oja, jotta vesi virtaisi eteenpäin. Eräässä kylässä miehet vahtivat yötä päivää bambuseipäiden kanssa, etteivät naapurit tulvan tuhoista harmistuneina olisi katkaisseet tietä ajatuksella: ”Kun meiltä meni kaikki, niin menköön teiltäkin.” 

Tulvavesi turmelee seisoessaankin. Veden laskettua paljastuvat mustunut ruoho, elottomat riisintaimet ja veden syövyttämät luhistuneet savitalot. Tulvaa seuraavat flunssaepidemiat, tulehdustaudit ja juomaveden saastuttua myös ripulitaudit. Valtaosa väestöstä saa elantonsa maanviljelystä, mutta pelloilla ei voi työskennellä ja ilman työtä ei ole ruokaa. Tulee nälkä. Maa itkee tuskaansa, ihmiset hätäänsä. Ihmisten elämänuskon todisteena pelloille aletaan istuttaa uutta riisiä tulvaveden laskettua riittävästi – ja jo huomenna vesi voi kohota uudelleen tuhoten kaiken. Mikä on otsaani kirjoitettu, se minulle tapahtuu.

1988 
Monsuunisateiden aika. Sataa tavallista vähemmän, vähemmän kuin tarvittaisiin. Eräänä aurinkoisena päivänä lähdemme klinikkakäynnille. Kaupungin ulkopuolelle päästyämme katselemme ihmetellen veden peittämiä peltoja – eihän ole satanutkaan! Kun saavutamme kylätien, se on jo veden peitossa. Vesi nousee kuin näkymättömän haamun nostamana, ja iltapäivällä päätiekin on veden alla. Nepalissa on hakattu metsiä. Intiassa on avattu suurten jokien padot, jotta liika vesi valuisi mereen. Matkalla vain on suurten jokien suistomaa – Bangladesh! Intian kanssa neuvotellaan veden säännöstelystä, mutta jokien alajuoksulla sijaitsevaa Bangladeshia auttavien ratkaisujen saaminen on vaikeaa. 

Kahdessa viikossa tulvavesi levittäytyy yli maan, peittää kaksi kolmasosaa maasta (noin 78 000 km²). Mihin heitetään roskat, mihin haudataan kuolleet – käärmeitä nousee tielle ja katoille kuivaa paikkaa etsien. Jokea pitkin lipuu lautta, siinä on ruumis ja pyyntö haudata, kun löytyy maata! Miten ihmiset jaksavat, kun vuoden takaisen tuhotulvan jälkeen kaikkensa yrittäen ovat juuri saaneet uudet savitalot rakennettua. Onko taas aloitettava alusta! Pääkaupungissa tuhot ovat edellisvuotta suuremmat. Ennen kuin vesi saavuttaa meren, se hukuttaa rannikkoseudut, joilla ihmiset taistelevat hengestään. Tulvissa kuolleita on arviolta 3000. Neljännes 105-miljoonaisesta kansasta jää kodittomaksi. 200 000 sairastuu ripuliin, koleraa pelätään. Avun saanti on hidasta. 

Vielä marraskuussa on laajoja alueita veden alla. Maanteitä ja rautateitä on poikki. Dhakan päätie on vasta avattu liikenteelle. Lohduttomia näkymiä. Vesimassat ovat huuhtoneet paikoin tietä pois satojen metrien matkalta, suuria siltoja on sortunut, tien reunat ja tiekin ovat pahoin kärsineet. Tuhojen korjaus kestää vuosia eikä onnistu ilman kansainvälistä apua. Kaikkiaan 2480 siltaa on tuhoutunut, 100 000 päätä karjaa hukkunut. Joulukuisen hirmumyrskyn tuho moninkertaistaa avun tarpeen. Se huuhtoo mereen 6000 ihmistä, joista 1500 kuolee. 110 miljoonasta bangladeshilaisesta 50 miljoonaa menettää kotinsa.  
  
1991 
Kevätmyrskyjen aika. 30.4. vastaisen yön yhdeksän tuntia Chittagongin rannikolla riehuneessa pyörremyrskyssä sai surmansa noin 140 000 ihmistä ja miljoonia jäi kodittomaksi. Tuulen yltyessä heikoimmat majat sortuvat heti, osa myrskysuojistakin tuhoutui ja ihmisiä sekä karjaa huuhtoutui mereen. 

Tuhoa lisäävät loppukesän tuhotulvat, kun normaali tulvakausi on ohitettu ja ihmiset eivät enää varaudu tulvaan – on aika istuttaa ja korjata satoa. Tuho on suurta maan luoteisosassa – Kylväjän työalueella. Naogaonin kaupunki on veden alla ja koko lääni on pahiten vaurioituneita alueita. Eräässä joen pengeralueella sijainneessa kylässä oli huomattu uhkaava vaara keskellä yötä ja kovaääniskuulutuksin ihmisiä kehotettu jättämään kotinsa. 80 taloa, lähes koko kylä, katoaa virtaavaan jokeen. Se on vain yksi järkyttävä tapaus. 

1993 
Joki paisuu lakkaamattomien sateiden seurauksena tulvien yli äyräidensä kuin liian täyteen kaadettu saavi. Penkka ei kestä vuolaan virran voimaa, ja vesi tulvahtaa hyökyaallon tavoin pelloille, joissa se lepää liikkumatta. Vedestä kohoavat paikoin puut, paikoin sokeriruoko. Korkeammalle pengerretyt kylät nousevat saaren tavoin veden yläpuolella. Tulvaveden saartamat ihmiset kulkevat veneellä tai banaanipuulautalla saarekkeelta toiselle. Joilla on töitä, käyvät töissä, suuri osa kiristää vyötään. Kaikki kuitenkin kalastavat. 

Edes betoniharkoilla tuettu joen penkka ei kestä vuodesta toiseen veden syövyttävää voimaa. Sillankulmassa vesi kiertää voimakkaina pyörteinä. Ihmiset sitovat lauttoja, joiden päälle kasataan vuodevaatteet ja muuta tarpeellista. Veden peittämä maa vetää pilviä puoleensa, ja taivas antaa lisää sateita. Tulvan jälkeen köyhällä on houkutus myydä tai pantata maansa ostaakseen siemenviljaa ja syödäkseen. Rikkaat saavat maata pilkkahinnasta. Kun viimeinen peltotilkku on myyty, vilja istutetaan rikkaan pellolle, jonka köyhä vuokraa sitä viljelläkseen. Uzirpurissa varaudutaan tulviin rakentamalla oma vene. Se makaa kuivalla maalla pari vuotta. 

1994 Sadekautena sataa tavallista vähemmän, syksysateet jäävät tulematta, talvesta tulee kuiva. 

1995 Talvella on polttavan kuumaa. Ensin kuivuvat lammet, sitten joet ja lopuksi kaivotkin. Veden saamiseksi kaivoja kaivetaan joen pohjaan. Intiassa on suljettu padot ja vesi käytetään siellä. Kun tulee kevät, lumi sulaa Himalajan rinteillä ja Intiassa sataa runsaasti. Taas suuret joet täyttyvät samanaikaisesti ja Bangladeshista lähes kolme neljäsosaa on veden peitossa. Luonnon ääri-ilmiöt vaikuttavat ihmisten elämään lähes vuosittain.

1996 Uzirpurissa on kolmesti pikatulva: parissa päivässä vesi nousee useita metrejä. Jokien täytyttyä asuntolan lapset evakuoidaan koteihinsa. Vielä lokakuussa kaatosade jatkuu liki vuorokauden taukoamatta ja veden nousun laajalla alueella aiheuttama voimakas virtaus tuhoaa teitä ja siltoja. 

1998 Suurtulva kehittyy, kun Meghna, Ganges ja Brahmaputra tulvivat yhtä aikaa. Vesi peittää alleen maan 64 läänistä 52. Yli 30 miljoonaa kärsii tulvasta. 16 090 km tietä tuhoutuu, 14 000 koulua ja miljoona kotia vaurioituvat. Tulva kestää 10 viikkoa, ja sen tuhot ovat vielä pahemmat kuin vuonna 1988. Suuri osa riisin pääsadosta tuhoutuu. Karjaa joudutaan teurastamaan, osa hukkuu. Bangladeshin hallituksen mahdollisuudet jälleenrakentamisen tukemiseen ovat minimaaliset, sillä maa on valtaosin ulkomaisen avun varassa ilman ilmastokatastrofejakin. 

2004 ja 2005 Loppukesällä sataa rankasti. Joen täytyttyä ääriään myöten penkka sortuu lokakuussa ja aiheuttaa pikatulvan (flash flood) Naogaonin kaupungissa. BLM-F1:n toimistoon virtaa vesi, ja kadulla kahlaamme lonkkaan ulottuvassa vedessä. Vesi laskee nopeasti. Tulvan jälkeen ei sada viiteen kuukauteen, matalat joet kuivuivat ja taas kärsitään kuivuudesta. Maakin järisee ja säikyttelee. 

2007 toistuu pikatulva Naogaonissa. Sen lisäksi on vielä loppuvuodesta ikävä luonnonyllätys: pyörremyrsky Sidr rannikolla. Pohjoisempana työalueella sää viilenee, satelee ja tuulee navakasti –  myrskyn liepeet heilahtelevat työalueelle saakka.  

Dhakasta Bograan ja siitä pohjoiseen valtatien kulkijat ylittävät Brahmaputra-virran viiden kilometrin mittaista nykyaikaista siltaa joen kapeammalla kohdalla. Useina vuosia monsuunisateet ovat olleet vähäiset ja joen keskelle on kasaantunut laaja hiekkakukkula. Vähitellen siihen kerääntyy veden myötä hedelmällistä lietettä. Ruohon kasvaessa kukkulalla sinne tuodaan karjaa, tehdään asumuksia ja muokataan riisipeltoja. Kun vuonna 2015 sataa runsaasti, asuinalueet joen keskellä jäävät veden alle. Isompien puiden latvustot muodostavat vihreän vanan keskelle laajaa virtaa. Ihmiset karjoineen ovat väistyneet pois joen keskeltä. 
       
Jälleenrakennustyötä. Siihen ei kukaan voi olla osallistumatta. BLM-F (Bangladesh Lutheran Mission – Finnish, Bangladeshin luterilaisen lähetyksen suomalainen haara) tekee osansa. Myös hätäaputyötä tehdään: ruokaa, lääkkeitä, puhdasta vettä ja suojaa tarvitaan. Ihmishenkien pelastaminen on ensisijainen tehtävä. 

1990 Klinikalle vievän Cheragpurin kylätien korjaukseen saadulla rahoituksella valmistuu 600 metriä tiilipäällysteistä tietä. Bodolgachissa asennetaan kyläteiden solmukohtiin 185 siltarumpua, kahta eri kokoa. Teiden penkereille istutetaan puita sitomaan maata.  

1991 Kylistä tulee avunpyyntöjä. Monet suuttuvat, kun kaikkivoipana pidetty länsimainen toimija ei auta. Jotkut anomukset ovat hulvattomia. Esimerkki: BLM-F:n perheterveyskeskuksen lukutaidoton siivooja pyytää vastarakennetun savimajansa tuhouduttua 10 000 tiiltä, 20 säkkiä sementtiä, 50 m3 puuta, 40 kattopeltiä, kaivon, vessan, kolme sänkyä ja 10 000 takaa. Se osoittaa käsitystä, kuinka luullaan yhdestä maailman rikkaimmista maista tukea saavalla järjestöllä olevan rajattomat mahdollisuudet auttaa – jos se vain haluaa! Ihmiset eivät usko valtaosan lahjoittajista olevan tavallisia työtätekeviä. 
   
1998 Avustustarve on taas huutava. Hätäapuna jaetaan liki 500 perheelle viikon riisiä vastaava määrä. Tulvan laskettua annetaan siemenviljaa. Viljelijöille jaetaan apulantaa. Asumusten korjaus on suuri haaste. Työ jatkuu talvella 1999, rakennuksia korjataan. Uzirpurin kylätietä kunnostetaan ja tehdään silta, jotta pihaan päästään tulva-aikaan ilman venettä.  

2007 Hätäapuna jaetaan Bodolgachissa ja Dhamoirhatissa 240 perheelle riisiä 2436 kiloa. Peltikaton saa 150 savimajaa. Monet elävät kädestä suuhun, ja tulvan tuhojen korjaamiseen ei ole vararahastoa. Puita istutetaan teiden penkereille maata sitomaan. Pyörremyrsky Sidrin jälkeen osallistutaan hallituksen keräykseen maaherran pyynnöstä hänen toimistonsa kautta. Myös työntekijät antavat avustusrahastoon päivän palkan.

Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni. Matt. 25:35–36



Aikaisempien tulvien kokemuksia kokosi Aili Maria Manninen. Lisää Bangladeshin-työn värikkäistä vaiheista voi lukea Aili Maria Mannisen toimittamasta kirjasta Bangladeshin monet kasvot, joka julkaistaan Aili Maria Mannisen elämäntyön juhlassa Suomen Raamattuopistolla Kauniaisissa sunnuntaina 3.9.2017 klo 13.30. Tervetuloa mukaan! 

Lue lisää tämän vuoden tulvista:
Oppilaat evakuoitiin asuntolasta kovien tulvien vuoksi Bangladeshissa
Tulvat levinneet Naogaoniin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)