torstai 7. syyskuuta 2017

Hairiin medee -seurakunta retkellä Valkoisella järvellä

Mongolian-lähettimme Jaakko ja Marjut Tikkanen palaavat kesän muistoihin:


Hairiin Medeen seurakunta teki kesäretken Valkoiselle järvelle (Цагаан нуур) kesäkuun puolessa välissä. Paikka on täältä länteen vajaan kolmen tunnin ajomatkan päässä. Järvi häikäisi kauneudellaan. 
Pastorillamme riittää luottamusta. Hän kysyi Jaakkoa pitämään raamattuopetuksen leirillä. Valitettavasti pyyntö tuli päivää ennen. Jaakon kielitaito olisi kuitenkin vaatinut monen päivän valmistautumisajan. Yleensäkin valmistautumisessa tai ennakoimisessa paikalliset ovat aika velikultia. Se on monesti myös positiivista. Tilanteeseen voidaan tarttua heti, ilman kalenteriin katsomista. 
Leiriin osallistui myös Gobin autiomaan laitamilta Govin Gerel (Gobin Valo) -seurakunta. Vilinää ja vilskettä riitti! Paikalla temmelsi noin 50 aikuista lapsineen. Majoitus oli jurtissa, teltoissa ja autoissa riippuen siitä, miten mihinkin mahtui. Me saimme olla jurtassa. 

Vietimme aikaa yhdessä seurakuntalaisten kesken ja pelasimme, otimme osaa raamattuopetuksiin ja pidimme lepohetkiä. Ajoittain lapsillekin oli omaa ohjelmaa. 

Mukana oli seurakunnan oma jurtta, joka oli leirin ajan keittiönä ja joidenkin majapaikkana. Ruuaksi oli varattu kaksi elävää lammasta. Niiden tappaminen ja nylkeminen oli paikallisille luontevaa. Jurttakeittiön viereen tuotiin lammas. Se laitettiin makaamaan. Teurastaja teki viillon vatsaan ja ujutti kätensä lampaan sydämen verisuoniin tukkiakseen ne. Verta ei laskettu niin kuin Suomessa, vaan kaikki otettiin talteen sellaisenaan. Samalla lapset leikkivät siinä vierellä lampaan sorkilla. Täällä ei ruokaa todellakaan puolivalmisteena ostella! Lihasta tehtiin muun muassa horhokkia, lihapataa. Se oli valmis vasta puolen yön aikoihin. Silloin meidän ipanat olivat jo unten mailla - mahat täynnä nuudeleita. 

Leirillä pidettiin myös leiriolympialaiset. Meidän silmiimme hauskinta oli paini. Siinä naureskeltiin vieressä ja vitsailtiin. Mutta kun kentälle joutui, oli mitä vakavin paikka. Kilpailussa tärkeintä on voitto.
Naisten paini täytyi keskeyttää pienen tauon verran, koska toisella painijoista nousi aikamoinen kuhmu otsaan. Miesten kilpailussa otettiin jo paidat pois ja käytiin hakemassa omasta deelistä vyö. Häviäjä oli se, jonka polvi tai käsi osui ensin maahan. 


Me toimme leirille mukanamme köyden, jotta voitaisiin kilpailla köydenvedossa hyvässä hengessä, leikkimielisesti: Naiset poikia vastaan ja miehet tyttöjä. Eihän siitä tullut mitään. Intoa oli vetää ihan mies miestä ja nainen naista vastaan. No, ilo syntyi siitäkin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)