sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Neuvostokansalaisesta kahdenmaankansalaiseksi

Uskonpuhdistuksen juhlavuoden pienjulkaisuumme Armosta lähetystyössä on koottu kertomuksia ja kokemuksia armosta ja armon vieraudesta Kylväjän työalueilta. Armon tarvitsijan paikalla ovat yhtä lailla paikalliset kuin lähetystyöntekijätkin. Tilaa Armosta lähetystyössä Pala maailmalta -verkkokaupasta 2 euron hintaan.



Aleksandra syntyi ja kasvoi Neuvostoliitossa. Hänen inkerinsuomalainen äitinsä karkotettiin Pietarin piirityksen aikaan muiden sukulaistensa kanssa Siperiaan jäämeren rannalle, koska inkerinsuomalaisia pidettiin epäluotettavina. Myöhemmin muu suku palasi ensin Viroon ja sitten Karjalaan. Heidän kotikylänsä oli niin lähellä Pietaria, ettei sinne saanut palata. Aleksandran äiti jäi kuitenkin Siperiaan, ja ensimmäisen miehensä kuoltua rintamalla hän meni naimisiin paikallisen kommunistiseen puolueeseen kuuluvan jakuuttimiehen kanssa. Heille syntyi neljä lasta, Aleksandra yhtenä heistä. 

Isän puoluetaustasta johtuen heillä ei kotona puhuttu koskaan uskosta tai uskonnosta. 70-luvulla isoäiti kertoi kirjeessään Aleksandran äidille alkaneensa käydä jumalanpalveluksissa Karjalassa. Se oli ensimmäinen kerta, kun äiti kertoi hänelle mitään uskontoon liittyvää. Aleksandra ryhtyi tutkimaan kirjoista, mistä kristinuskossa ja eri kirkkokunnissa oli kyse. 

1980-luvun lopulla Aleksandra oli lomalla sukulaisten luona Karjalassa. Hänen tätinsä vei hänet kirkkoon. Kaunis laulu teki Aleksandraan vaikutuksen. Loman aikana täti antoi hänelle lahjaksi Raamatun, jota Aleksandra noihin aikoihin joskus selaili. 

Suomesta saapui 1990-luvun alkupuoliskolla Jakutskiin ensimmäistä kertaa pastori Yrjö Niemi, joka kastoi Aleksandran siskot. Äiti kysyi, miksi Aleksandraa ei ollut kastettu. Aleksandra kertoi, ettei kokenut riittävän syvästi haluavansa tulla kastetuksi. Vuosi 1996 oli Aleksandran elämässä raskas. Saman vuoden aikana sekä hänen äitinsä että isänsä kuolivat. Sen vuoden aikana Aleksandra kertoo rukoilleensa ensimmäisen kerran. Kaksi vuotta myöhemmin Aleksandra kastettiin. 


Aleksandra kertoo eläneensä ulkoisesti siistiä elämää. Hänen ajattelunsa oli kuitenkin tyypillistä neuvostoajattelua: Jumalaa ei ole, eikä häntä tarvitakaan. Nyt Aleksandra näkee, että kaikki riippuu Jumalasta. Armoa on, että hän sai oppia tuntemaan hyvän Jumalan, johon hänenkin suvussaan oli jo aiemmin turvauduttu. Tädin aikoinaan antama Raamattu on päässyt aktiiviseen käyttöön.

Eeria Niemi, Itä-Siperia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)