sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Pappilan sunnuntai

Uskonpuhdistuksen juhlavuoden pienjulkaisuumme Armosta lähetystyössä on koottu kertomuksia ja kokemuksia armosta ja armon vieraudesta Kylväjän työalueilta. Armon tarvitsijan paikalla ovat yhtä lailla paikalliset kuin lähetystyöntekijätkin. Tilaa Armosta lähetystyössä Pala maailmalta -verkkokaupasta 2 euron hintaan.



Pappilan sunnuntaiaamu on kireä. Teini kiukuttelee vaatteista, toisen mielestä aamupala on huonoa, kolmas suututtaa neljännen. Äidin ilmeet ja äänensävy kiristyvät, isä suuttuu. Hiljaisuuden vallitessa ajetaan kirkkoon. On raskas, väsynyt olo. Onko pakko? Onko pakko nousta nämä portaat ylös? Onko pakko tavata kaikki seurakuntalaiset? Onko pakko hymyillä ja jutella mukavia? Eikö evankeliumin levittämistä olisi voinut järjestää muutoin?

Ensimmäisenä ovella tervehtii veli, joka ei halua tehdä töitä. Toiseksi vastaan tulee poliisia pakeneva nuori mies. Lämpimät poskisuukot saan iloiselta sisarelta, joka elää avosuhteessa. Vastassa on myös pieni poika, jonka vanhemmilla on vaikeita ongelmia avioliitossaan. Iloisesti vaihdamme kuulumiset veljen kanssa, jolla menee oikein mukavasti ja joka paheksuu kaikkia muita sisaria ja veljiä, jotka eivät saa elämäänsä kuntoon. Hän kysyy, eikö seurakuntalaisia voisi valita. Pyhäkoulussa pieni tyttö haluaa jotakin. Jos kieltä on vaikea ymmärtää muutoinkin, niin vielä vaikeampaa on ymmärtää juuri puhuvaan opettelevan pienen kieltä. Isompi poika ilmoittaa reippaasti pyhäkouluopettajan puhuvan todella huonosti ja latelee perään kaikki ääntämisvirheeni. Pyhäkoulun jälkeen valahdan kirkonpenkkiin. Voi Herra, miksi minut tänne lähetit? Enhän minä kieltä osaa vielä vuosien jälkeenkään. En minä näitä ihmisiä rakasta. En osaa heitä auttaa. Kiukuttelen Sinulle ja kiukuttelen läheisilleni.



”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon”, Jeesus kutsuu (Matt.11:28). Hänen kutsuun me vastaamme. Suuret ja pienet. Vaaleat ja tummat. Syntiset ja syntiset. Alttarille polvistuneena katselen krusifiksia. Sinut ristiinnaulittiin, etkä sinä suutasi avannut. Kätesi, jalkasi ja kylkesi vuosivat verta, etkä sinä valittanut. Katselen leipää kädessäni, tunnen viinin suussani. Ruumiisi ja veresi, minun puolestani annettu, minun puolestani vuodatettu. Sinun kuolemasi, tässä minun elämäkseni jaettu. Katselen sisaria ja veljiä ympärilläni. Heidän puolestaan annettu ja vuodatettu. Sinä rakastit heitä niin. Sinä rakastit minua niin, että annoit henkesi.  Armosta, sinä olet pelastanut. Armosta kutsunut. Armosta lähettänyt. Armoa on olla juuri nyt tässä näiden ihmisten kanssa. Sisälläni syttyy kiitosvirsi. 

1.
Armon lapset, riemuitkaa,
soittakaa ja veisatkaa,
kiitos tuokaa Herralle,
pelastuksen tuojalle.

2.
Herrastanne kerskatkaa,
autuudesta iloitkaa,
kehottakaa kaikkia
ahkeroimaan uskossa.

3.
Ilmoittakaa kaikille
vaivatuille sieluille:
Armon saa se armosta,
ken vain etsii Jeesusta.

4.
Kaikille myös sanokaa,
että elämän se saa,
Jeesuksen ken veressä
turvaa etsii köyhänä. 5.
Kiitos olkoon Jumalan,
Poikansa hän ainoan
maailmalle armostaan
antoi ristinkuolemaan.

6.
Kiitos olkoon Jeesuksen
vaivoistansa iäinen,
hän on meidät ostanut,
kuolemasta nostanut.

7.
Pyhälle myös Hengelle
kiitoksen me annamme,
kun hän meitä virvoittaa,
loppuun asti vahvistaa.

8.
Pyhän Kolminaisuuden
kiitos soikoon iäinen!
Herran suurta kunniaa,
lunastetut, laulakaa!
Halullisten sieluin hengelliset laulut 1790. Uud. Wilhelmi Malmivaara 1893. Virsikirjaan 1938.

Lähetystyöntekijä, Etu-Aasia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)