torstai 19. lokakuuta 2017

Vihollisuudesta veljeyteen - sovinnonrakennuksen haasteita Israelissa

Israelista kertovia uutisia seuratessa mielen valtaa helposti suoranainen toivottomuus. Rauhaa ei ole näköpiirissä. Jeesus rukoili jäähyväisrukouksessaan (Joh. 17), että hänen omansa olisivat yhtä. Kun poliittinen tilanne on jatkunut tulehtuneena vuosikymmeniä ja molemmin puolin otteet näyttävät vain kovenevan, löytyykö halua rauhaan rintamalinjojen yli edes Jeesuksen seuraajien parista? Meille on itsestään selvää, että uskon tulisi ylittää rajat. Miksi se on Israelissa niin vaikeaa?

Israel elää jatkuvassa sotatilassa naapuriensa kanssa. Sodassa yritys ymmärtää vastapuolta voi tuntua ylellisyydeltä. Tilannetta eivät helpota myöskään fyysiset ja kulttuuriset rajat: kulkurajoitukset estävät ihmisiä edes tutustumasta toisiinsa. Palestiinalainen ei saa vapaasti tulla Israelin puolelle, kuten ei juutalainenkaan voi mennä palestiinalaisalueille. Osapuolet puhuvat eri kieltä, ja vaikka saatetaan asua maantieteellisesti vierekkäin, kulttuuri- ja koulutuserot luovat ihmisten välille pitkän välimatkan. Yhteisöt kertovat omaa kollektiivista narratiiviaan, käsitystään historiasta. Juutalaisen näkemys siitä, mitä tapahtui esimerkiksi Israelin valtion perustamisen aikoihin eroaa usein arabin näkemyksestä kuin yö päivästä – kenen kertomus on oikea? Yksilöiden ja yhteisöjen muisti ei ole puolueeton eikä aina edes totuudenmukainen.


Yksi länsimaisen yhteiskunnan periaatteista kuuluu, että uskontoa ja politiikkaa ei tulisi sotkea. Tämä, niin kuin moni muukin ylevä ajatus tuntuu kaatuvan omaan mahdottomuuteensa Lähi-idän mutkikkaassa todellisuudessa. Täydellinen puolueettomuus osoittautuu käytännössä hyvin vaikeaksi. Poliittisia asetelmia vahvistavat uskonnolliset näkemykset. Jeesukseen uskovienkin keskuudessa politiikkaa perustellaan teologialla, ja näistä aineksista rakentuvat ehkä vaikeimmin murrettavat muurit kansojen välille.

Palestiinalaiskristillisen teologian taustaa

Israelissa ja palestiinalaisalueilla vaikuttavat Lähi-idän ikivanhat kristilliset kirkot. Idän kirkoissa perinne on hyvin vanhaa, ja yksilön sijasta yhteisö tulkitsee Raamattua. Myös roomalaiskatolinen kirkko on huomattava vaikuttaja alueella arabikristittyjen keskuudessa. Protestanttinen lähetystyö saapui Lähi-itään 1800-luvulla. Tänä päivänä Israelissa ja palestiinalaisalueilla on lisäksi arabiseurakuntia, joiden taustalla on evankelikaalinen liikehdintä Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Eri yhteisöt saavat teologisia vaikutteita omista hengellisistä keskuksistaan eri puolilta maailmaa.

Monet arabikristityt sekä Israelissa että palestiinalaisalueilla uskovat olevansa ensimmäisten kristittyjen jälkeläisiä, mahdollisesti alun perin juutalaisia. Tätä ei perustella geenitutkimuksella, vaan pitkällä yhteisöllisellä perinteellä. Näillä kristityillä on syvälle juurtunut tunne ”huoltajan” roolista pyhiinvaelluspaikoilla Jeesuksen maassa.



Kolmas tärkeä arabikirkkojen raamatuntulkintaa ohjaava asia on vuosisatoja alueella jatkunut islamin vaikutus. Kristinuskon asema on ollut sille alisteinen. Tällä hetkellä kristityt elävät kaksinkertaisessa vähemmistössä: he ovat vähemmistö sekä suhteessa muslimeihin että juutalaisiin. Kirkoissa on vaikutteita ikivanhasta bysanttilaisesta kristillisestä perinteestä, mutta keskustelua on vuosisatojen ajan käyty myös islamilaisten oppineiden kanssa. Uskontojen rauhanomainen rinnakkainelo on usein onnistunut suhteellisen hyvin, vaikkakin samanaikaisesti eräät kirkonjohtajat myöntävät avoimesti, että se tapahtuu evankeliumin levittämisen ja keskeisistä kristillisistä uskonkohdista keskustelemisen kustannuksella.
Viimeisen 30 vuoden aikana poliittiset asetelmat Israelissa ja palestiinalaisalueilla ovat kärjistyneet merkittävästi sekä alueellisten että kansainvälisten tekijöiden takia. Intifadat eli palestiinalaisten kansannousut ja niiden seuraukset ovat kylväneet kuolemaa. Islamilaisessa maailmassa on ollut voimakasta uskonnollista liikehdintää ja jihadismi, vääräuskoisia vastaan taistelu, on kerännyt kannatusta. Kristillisen sionismin mukaan juutalaisten paluu Pyhään maahan ja Israelin valtion synty nähdään Raamatun profetioiden täyttymyksenä, jota kristittyjen tulee tukea myös poliittisin keinoin. Tämän ideologian lisääntynyt vaikutusvalta Yhdysvaltojen poliittisessa kentässä on näkynyt Israelin tilanteessa. Etelä-Afrikan tapahtumat ja rotusorron lopettaminen synnyttivät palestiinalaisissa samastumisen tarvetta. Viimeisimpänä Amerikan evankelikaalien piirissä herännyt sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaatimus on ollut vaikuttamassa palestiinalaisen vapautuksen teologian kehittymiseen.

Palestiinalainen vapautuksen teologia

Vapautuksen teologia on liikehdintä, jonka päämääränä on yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus. Vapautuksen teologien mukaan Raamatun tulkinta on aina joko olemassa olevia sortavia rakenteita pönkittävää tai niitä kyseenalaistavaa ja muutokseen tähtäävää. Molempiin löytyy tuki Raamatusta – lukijan vastuulla on, mikä puoli heijastuu käytännön elämään. Palestiinalainen vapautuksen teologia haluaa tuoda myös vastapainon yksilöllistä pelastusta painottavalle länsimaiselle näkemykselle uskosta. Jeesus oli koko yhteisön uudistaja, joka otti yhteen roomalaisten ja juutalaisten johtajien kanssa. Jeesuksen sanoma ei ollut tarkoitettu vain juutalaisille, vaan kaikille kansallisuudesta riippumatta.

Tunnetuin palestiinalainen vapautuksen teologi Naim Ateek sanoo, että Raamattua, myös Vanhaa testamenttia tulee lukea Kristus-silmälasien läpi. Jeesuksen persoona muodostaa tulkinnallisen kiintopisteen, josta käsin muuta Raamattua arvioidaan. Toiminta tai tilanne on eettisesti oikea ainoastaan siinä määrin, kuin se heijastaa sitä Jeesusta, jonka opimme tuntemaan evankeliumeissa. Tämän hermeneutiikan, selitysmallin pohjalta Ateek esittää, että Raamatun isossa linjassa on nähtävissä historiallista ja teologista kehitystä. Vaikka Jumala itsessään ei koskaan muutu, Raamatun ilmoitus muotoutuu nationalistisesta, vain omasta valitusta kansastaan välittävästä Jumalasta koko ihmiskunnasta huolehtivaksi universaaliksi Jumalaksi.

Naim Ateekin hermeneutiikka herättää kysymyksiä raamatullisen kaanonin ja erityisesti Vanhan testamentin asemasta. Tätä käsittelee libanonilainen Riad Kassis, jonka kirja on otsikoitu: Miksi emme lue kirjaa, jota Jeesus luki? Palestiinalaisten mielestä Vanha testamentti on moraaliton, vaikeatajuinen ja väkivaltainen kirja. Poliittinen tilanne tekee sen tutkimisen erityisen tuskalliseksi. Vanha testamentti näyttää oikeuttavan sionismin epäoikeudenmukaisuudet. Psykologisen esteen muodostaa myös se, että monet länsimaiden kristityt ajattelevat Vanhan testamentin puhuvan ensisijaisesti juutalaisista ja jopa juutalaisvaltiosta. Vapautuksen teologian mukaan Vanhan testamentin kirjaimellinen lukutapa mahdollistaa monenlaisen vääryyden ylläpitämisen yhteiskunnassa.

Vapautuksen teologiaa voidaan kritisoida siitä, että siinä ihmisten kokemus alkaa ohjata raamatuntulkintaa sillä tavoin, että itse Raamatusta tulee ongelma. Samalla on hyvä tiedostaa, että raamatuntulkintakysymykset ovat erityisen kipeitä heille, jotka asuvat Raamatun maassa.

Teologia maasta ja valinnasta

Palestiinalaisteologi Munther Isaac kysyy kirjoittamassaan artikkelissa Joosuan kirjan kuudennen luvun äärellä: Mitä Jerikossa asuvan arabin pitäisi ajatella lukiessaan Jerikon muurien sortumisesta ja kaupungin valloituksesta? Kumpaan osapuoleen hänen tulisi samastua, valloittajiin vai valloitettuihin? Palestiinalaiskristittyjen tulisi Isaacin mukaan ottaa Vanha testamentti omiin nimiinsä sen sijaan, että hylkäävät sen. He ovat tämän päivän valittu kansa yhdessä muiden Jeesukseen uskovien kanssa ja valloittaja-Joosua on heidän esi-isänsä.

Paul Tarazi, palestiinalainen ortodoksiprofessori, sanoo kirjassaan Land and Covenant (Maa ja liitto), että Raamattu ei varsinaisesti edes puhu juutalaisista; se ei ole Israelin tarina eikä sen historia. Se on Jumalan kertomus Hänen toiminnastaan, joka kulminoituu Jeesukseen.


Palestiinalaisen raamatuntulkinnan mukaan maan omistusoikeus Vanhassa testamentissa oli ehdollinen ja edellytti Jumalan tahdon noudattamista. Tottelemattomuudesta seurasi rangaistuksena karkotus. Uudessa liitossa kaikki Raamatun lupaukset tiivistyvät Kristukseen. Universaalisuus on tullut etnisyyden tilalle. Juutalaisuudella ei ole enää erityismerkitystä Jumalan suunnitelmassa, eikä maa ole erityisesti heidän omaisuuttaan. Maa yleensäkään ei ole uudessa liitossa keskeinen teema, koska Jeesus oli kiinnostunut Jumalan valtakunnasta.

Messiaanisille juutalaisille Jumala on ennen kaikkea Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala. Hän on Israelin Jumala samalla, kun hän on kaikkien muidenkin kansojen Jumala. Useimmat messiaaniset lukevat Raamattua hyvin kirjaimellisesti. Koko Raamattu on Jumalan sanaa ja Vanha testamentti on keskeisessä asemassa. Uutta testamenttia luetaan Vanhan testamentin pohjalta – siis täsmälleen päinvastoin kuin palestiinalaiset, jotka lukevat Vanhaa testamenttia uudesta käsin taaksepäin katsoen.

Messiaanisille keskeistä on se, että Jumala teki Israelin kansan kanssa ikuisen liiton, johon kuuluu Israelin maa ja lupaus paluusta maahan. Israelin kansan kertomus ei päättynyt Jeesuksen tuloon, vaan se jatkuu edelleen. Roomalaiskirjeen luvut 9-11 ovat keskeisiä messiaanisten itseymmärryksen kannalta. Juutalaiset pysyvät Jumalan omana kansana siitä huolimatta, että muista kansoista on oksastettu jäseniä Israelin oliivipuuhun. Messiaaniset ovat osa jäännöstä, josta Paavali puhuu.

Jotkut messiaaniset teologit, kuten Gershon Nerel, korostavat jatkuvuutta ensimmäisen vuosisadan ja nykypäivän juutalaisuskovien välillä. Hänen mukaansa tämä yhteys tuo messiaaniselle liikkeelle hengellistä auktoriteettia. Monien messiaanisten suhtautuminen vanhoihin kristillisiin kirkkokuntiin on kriittinen. Klassisten uskontunnustusten sisällöt yleensä hyväksytään, mutta muotoilua pidetään heprealaiselle ajattelulle vieraana. Kirkkokuntien auktoriteettia raamatuntulkinnassa ei automaattisesti tunnusteta.

David H. Stern on sanoittanut messiaanisen liikkeen sydänääniä: ”Jumala lupaa Israelin maan juutalaisille. Tätä lupausta ei ole peruttu, ja kuten kaikki Jumalan lupaukset, sekin tulee täyttymään siunatun juutalaisen Messiaamme kautta.” Messiaaniset uskovat, että Israelin maassa juutalainen kansa voi täyttää todellisen kutsumuksensa ja toteuttaa Jumalan suunnitelman. Tähän liittyvät eskatologiset näkymät juutalaisten hengellisestä heräämisestä ja koko maailmaa koskevista tapahtumista, joissa Israel on osallisena. Isänmaallisuus ja kansaan kuuluminen on messiaanisille tärkeää. Siksi melkein kaikki nuoret palvelevat armeijassa.

Messiaanisia on kritisoitu siitä, että oikeudenmukaisuuskysymykset ovat heille toissijaisia, ainakin kun ne koskevat ihmisiä oman yhteisön ulkopuolella. Messiaaninen teologi Daniel Juster vastaa tähän haasteeseen sanomalla, että oikeudenmukaisuus ei pohjimmiltaan ole humanistinen ihmisoikeuskysymys. Hänen mukaansa kaikkien tulisi ojentautua Jumalan tahdon mukaan. Silloin kaikilla olisi hyvä olla, koska jumalallinen oikeus voisi tapahtua. Juutalaisten on tehtävä maassaan sitä, mikä on oikein ja kohdeltava kaikkia tasapuolisesti. Toisaalta arabien on tunnustettava Jumalan suunnitelma juutalaisille, muutoin kärsimys jatkuu.


Rukousta yhteyden puolesta

Tässä esityksessä on tarkoituksella tuotu esiin näkemysten ääripäät. Varsinkin Israelin arabien kohdalla kuva on todellisuudessa moniulotteisempi. On arabiseurakuntia, jotka asettuvat asenteissaan ääripäiden välille tai ovat jopa sionistisia. Korvausteologian kannatus on silti arabikirkoissa yleistä. Korvausteologiassa ajatellaan, että kirkko on Uusi Israel ja on korvannut juutalaiset Jumalan suunnitelmassa. Näkemyksen saama jalansija saattaa osittain johtua siitä, että juutalaiset ja Israelin valtio koetaan uhkana. Messiaaniset puolestaan vieroksuvat kaikkia niitä tahoja, jotka näyttävät kannattavan korvausteologiaa. Raamatuntulkinnalla voikin pahimmillaan kyseenalaistaa toisen identiteetin ja oikeuden asua maassa. Siksi mielipidekiistat muodostuvat helposti katkeriksi taisteluiksi.  

Sekä messiaaniset juutalaiset että arabikristityt tarvitsevat rukouksiamme ja myötätuntoamme. Meidän ei pidä ryhtyä tuomareiksi, eikä Suomesta käsin tarvitse aina kyetä ottamaan kantaa tilanteeseen, joka on kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Todellisuus Pyhällä maalla on hyvin monimutkainen ja ulkopuolisten sekaantuminen maan päätöksentekoon on todennäköisesti vaikeuttanut poliittista umpikujaa. On hyvä tiedostaa, että puolueellisuus myös hengellisellä rintamalla voi vahingoittaa kumpaakin osapuolta. Molemmilla puolilla asuu ihmisiä, joiden puolesta Jeesus on kuollut ja joita hän rakastaa.



























Kirjoitus on Juurilla - juutalaistyön näkymiä -julkaisusta. Julkaisu on saatavilla Pala maailmalta -kaupasta.

1 kommentti:

  1. Jutussa mainitaan, että:"Palestiinalaisen raamatuntulkinnan mukaan maan omistusoikeus Vanhassa testamentissa oli ehdollinen ja edellytti Jumalan tahdon noudattamista. Tottelemattomuudesta seurasi rangaistuksena karkotus. "

    Kyllä muillakin kuin palestiinalaisilla kristityillä on samaa teologiaa. Eivät palestiinalaiset ole ainoita.

    Tunnettu raamatun opettaja Dawid Pawson on kirjoittanut:

    David Pawson; Raamattu avautuu I (Vanha testamentti) sivu 139

    1) Ehdoton omistusoikeus:
    Jumala sanoi antavansa maan heille ikiajoiksi. Se ei kuitenkaan tarkoittanut, että (he) välttämättä saisivat pitää sitä HALLUSSAAN ikuisesti.

    2) EHDOLLINEN HALLUSSAPITO:
    Maan hallussapito on ehdollinen asia. Se, asuisivatko he siellä ja nauttisivatko siitä, riippui siitä MITEN HE SIELLÄ ELIVÄT. 5. Mooseksen kirjan sanoma on hyvin yksinkertainen: Saatte pitää maan niin kauan, kuin noudatatte lakiani. JOS ETTE noudata lakiani, vaikka omistattekin maan ja vaikka olenkin antanut sen teille, ETTE ole vapaita asumaan siellä ja nauttimaan siitä.

    "Ehdottoman omistusoikeuden" ja Ehdollisen hallussapidon " välillä on ero. Tämä ehto oli yksi niistä asioista, joista Vanhan Testamentin profeetat joutuivat muistuttamaan kansaa. Profeetat näkivät, että KANSAN KÄYTÖS VEISI HEILTÄ OIKEUDEN PITÄÄ MAANSA.

    Tähän päivään saakka Jumalan lupaukset ovat ehdollisia. Ne ovat lahjoja, mutta se, miten me elämme noissa lupauksissa, määrää sen, voimmeko me nauttia niistä.

    - David Pawson

    VastaaPoista

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)