tiistai 28. marraskuuta 2017

Raamatun liitot - korvaako uusi vanhan?

Kaikilla meillä on nenällämme silmälasit, joiden läpi luemme Raamattua. Laseja värittää kulttuuri ja historiallinen tilanne, jossa elämme. Niitä muovaa opetus, jota olemme raamatuntulkinnasta saaneet. Myös yksilölliset elämänkokemuksemme tuovat oman sävynsä siihen, mikä Pyhässä kirjassa meitä puhuttelee. Kukaan ei tule Raamatun äärelle tyhjiöstä, mieli koskemattomana valkoisena tauluna.

Meillä kristityillä on vuosituhantinen perinne kirkon raamatunselitystä repuissamme. Messiaaninen juutalaisuus sen sijaan on nuorta, vaikka sen esikuvat ulottuvat alkukirkon aikaan ja ensimmäisiin vuosisatoihin. Messiaaninen liike on saanut paljon vaikutteita niiltä kristillisiltä ryhmittymiltä, joiden parissa se syntyi 1960- ja 70-luvuilla, samalla kun se ammentaa juutalaisesta perinteestä. Messiaanisen juutalaisen raamatuntulkinnan silmälasit ovat monessa suhteessa eri väriset kuin kristityn! Yksi juutalaistyön siunaus onkin mahdollisuus tarkastella tutuksi käyneitä asioita toisenlaisesta näkökulmasta. Se voi parhaimmillaan rikastuttaa ymmärrystämme Raamatusta.

Perustavaa laatua olevaa lähtökohtaeroa raamatuntulkinnassa messiaanisten juutalaisten ja kristittyjen välillä voidaan kuvata esimerkiksi näin: Messiaaniset juutalaiset lukevat Uutta testamenttia Vanhasta testamentista käsin, kun kristityt puolestaan lähtevät tulkinnassaan liikkeelle Uudesta testamentista – tarkemmin sanoen usein Paavalin kirjeistä – ja katsovat sieltä taaksepäin Vanhaan testamenttiin. Messiaanisille Uusi testamentti avaa ja selittää sen, mikä ei vielä toorasta käy ilmi kyllin selvästi. Uusi testamentti on Vanhan testamentin kommentaari. Messiaanisen juutalaisen näkökulmasta Vanhan ja Uuden testamentin välillä on itsestään selvä jatkuvuus. Kristillinen raamatuntulkinta puolestaan on korostanut usein yksipuolisestikin jatkumattomuutta, uuden tulemista vanhan tilalle. Korvausteologiaksi nimitetään Uuden testamentin tulkintamallia, jossa ajatellaan Jumalan hylänneen juutalaiset ja ottaneen itselleen uuden valitun kansan, kristityt. Tällä ajattelulla on kristikunnassa vanhat juuret, ja pahimmillaan sillä on oikeutettu juutalaisten vainoaminen. Tänä päivänä harva haluaa tukea tällaista. Kuitenkin korvausteologian vaikutus tuntuu edelleen siinä, että usein tulkitsemme Raamattua sellaisten vastakkainasettelujen kautta, joissa juutalaisuus näyttäytyy kielteisessä valossa, kristinuskon vastakohtana.   

Kaksi vai useampia liittoja?

Mitä tulee mieleesi kun ajattelet Raamatun sanaa liitto? Vanha liitto, uusi liitto? Kreikan sana διαθηκη (diatheke) tarkoittaa sekä liittoa, lupausta että testamenttia. Meillä on Raamatussa Vanha ja Uusi testamentti; tässä yhteydessä testamentti on alunperin latinankielinen vastine heprean ja kreikan liitto-sanalle. Moni on tottunut ajattelemaan, että vanha liitto oli se juutalaisten liitto, jonka aikana pelastuttiin lakia noudattamalla ja Jeesuksen myötä tehtiin kristillinen uusi liitto, jossa olemme armon emmekä enää lain alla. Raamatussa katsotaan olevan kaksi liittoa, joista uudempi korvaa vanhan. Vanha ei näin ollen enää ole voimassa. Mutta jos vanha liitto on kumottu, miten juutalaiset enää voisivat olla Jumalan valittu kansa, koska Jumala otti heidät omaksi kansakseen juuri vanhan liiton aikana?

Uusi testamentti puhuu ”vanhasta liitosta” vain yhden kerran: kuvatessaan paatumusta, johon pyhiä kirjoituksia tutkivat ovat joutuneet ilman Jeesusta (2 Kor.3:14). Vanhasta testamentista löytyy useita Jumalan ja ihmisten välisiä liittoja, ei vain yhtä ”vanhaa liittoa”, jonka uusi olisi tehnyt tarpeettomaksi. Muistuttamalla liittojen moninaisuudesta messiaaniset juutalaiset haastavat meidät kristityt, jotka olemme usein tottuneet tarkastelemaan Raamattua juuri kahden liiton näkökulmasta. Raamatun liittojen tutkiminen auttaa meitä ymmärtämään Jumalan pelastussuunnitelmaa, jonka välikappaleeksi hän valitsi Israelin.

Liittojen Jumala

Raamatun alkulehdillä kerrotaan, että Jumala teki vedenpaisumuksen jälkeen liiton Nooan kanssa ja lupasi, ettei koskaan enää tuhoa ihmiskuntaa tulvaveden alle. Onko tämä lupaus voimassa? Auringon osuessa sadepisaroihin sateenkaari lupauksen merkkinä todistaa edelleen Luojan järkkymättömästä uskollisuudesta!

Aikajärjestyksessä seuraavana tulee Abrahamin liitto. Abrahamin kutsumisesta kerrotaan 1.Moos.12:ssa ja liitto mainitaan ensimmäisen kerran luvussa 15. Aloite tähän liittoon tuli Jumalalta, eikä siihen sisältynyt ehtoja. Abraham uskoi Jumalan lupaukseen ja Jumala katsoi hänet vanhurskaaksi. Liiton sisältönä oli lupaus jälkeläisistä, maasta ja siunauksesta, joka ulottuisi kaikille kansoille, ja sen merkiksi tuli ympärileikkaus. Tästä uskon isästä sai alkunsa juutalainen kansa.

Onko Abrahamin liitto voimassa edelleen uuden liiton aikana? Uusi testamentti ei vastaa tähän kysymykseen suoraan, mutta periaate, jonka mukaan uudempi liitto ei kumoa edellistä, käy ilmi esimerkiksi Galatalaiskirjeessä (3:17-18). Kuten aiemmin todettiin, kreikan sana diatheke voidaan kääntää paitsi testamentiksi, myös liitoksi:

Tarkoitan sitä, että neljäsataakolmekymmentä vuotta myöhempi laki ei voi kumota Jumalan aikoinaan vahvistamaa testamenttia ja tehdä hänen lupaustaan tyhjäksi. Jos perinnön saaminen perustuisi lakiin, se ei enää perustuisikaan lupaukseen. Jumala on kuitenkin juuri lupauksellaan lahjoittanut perinnön Abrahamille.

Heprealaiskirjeen kirjoittaja tuo Abrahamin liiton pätevyyden esiin korostetusti luvussa 6:13-17:

Antaessaan Abrahamille lupauksensa Jumala vannoi omaan nimeensä, koska ei ollut ketään suurempaa, jonka nimeen hän olisi vannonut. Hän lupasi: "Minä siunaan sinua runsain määrin ja annan sinulle runsaasti jälkeläisiä", ja kärsivällisesti odotettuaan Abraham sai, mitä hänelle oli luvattu. Ihmiset vannovat jonkun itseään suuremman nimeen. Vala merkitsee heille asian vahvistusta lopettaa kaikki vastaväitteet. Siksi myös Jumala vannoi lupauksensa takeeksi vielä valan. Hän tahtoi tällä erityisellä tavalla osoittaa niille, joita lupaus koskee, että hänen päätöksensä ei muutu.

Jumala vannoi itsensä kautta sen mitä hän lupasi Aabrahamille. Aabrahamin liitto on eräänlainen aloituspiste Jumalan pelastustyölle ja perusta myös meidän luottamuksellemme Jumalaan. Jos perusta kyseenalaistetaan, voiko mikään sen päälle rakennettu kestää?

Abrahamin liiton jälkeen luemme Mooseksen liitosta, joka solmittiin Siinailla. Tämä liitto oli ehdollinen. Israel oli kutsuttu valoksi muille kansoille; pappiskansaksi, jonka oli määrä toimia esirukoilijana ja välittäjänä Jumalan ja ihmisten välillä, ja jonka keskuudessa Jumala asui. Tämä edellytti kansalta pyhyyttä. Egyptistä vapautetut israelilaiset laitettiin valinnan eteen: Jumalan käskyjä noudattamalla oli mahdollista valita elämä ja siunaus; tottelemattomuus sen sijaan toisi mukanaan kirouksen. Messiaaninen teologi Daniel Juster luonnehtii Mooseksen liittoa eräänlaiseksi Israelin kansan perustuslaiksi. Laki sisältää paljon temppelipalvelukseen liittyviä uhri- ja puhtaussäädöksiä. Niitä Heprealaiskirje Uuden testamentin puolella kommentoi, että ne ovat vanhentuneita ja häviämässä (Hepr.8:13). Jeesuksen täydellinen uhri ja ylipappeus on tullut tilalle. Kuitenkin Justerin mukaan viisi Mooseksen kirjaa sisältävät universaalin moraalilain ja ovat näin ollen edelleen hyödyllistä opetusta Jumalan tahdosta. Ensimmäisillä Jeesukseen uskovilla ei ollut käytössään Uuden testamentin kirjoituksia, vaan nimenomaan Vanha testamentti oli heidän Raamattunsa. Siitä 2.Tim 3:15-16 sanoo näin:

Olet myös jo lapsesta asti tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat antaa sinulle viisautta, niin että pelastut uskomalla Kristukseen Jeesukseen. Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään.
                                                                                       
Jeesukseen uskovien juutalaisten tapauksessa toora eli viisi Mooseksen kirjaa rakentaa myös heidän kansallista identiteettiään ja kutsumustaan. Tällöin lain noudattamisen motiivina ei ole ansion tai pyhyyden tavoittelu, vaan pyrkimys olla kuuliainen Jumalan antamalle kutsumukselle elää juutalaisena.

Jumala teki liiton myös Israelin kuninkaan Daavidin kanssa. Lupaus sisältää kauniin profeetallisen kuvan Daavidin jälkeläisen, Jeesuksen kuninkuudesta (2.Sam.7:16):
Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti.


Uusi liitto

Viidentenä liittona Vanhassa testamentissa ennustetaan Uuden liiton solmiminen (Jer.31:31-34):

Tulee aika, sanoo Herra, jolloin minä teen uuden liiton Israelin kansan ja Juudan kansan kanssa. Tämä liitto ei ole samanlainen kuin se, jonka tein heidän isiensä kanssa silloin kun tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta. Sen liiton he rikkoivat, vaikka minä olin ottanut heidät omakseni, sanoo Herra. Tämän liiton minä teen Israelin kansan kanssa tulevina päivinä, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä, kirjoitan sen heidän sydämeensä. Minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: 'Oppikaa tuntemaan Herra!' Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.

Uusi liitto tehtiin Israelin ja Juudan kansan kanssa ja se tuli voimaan Jeesuksen uhrikuolemassa. Se ei ole jonkinlainen kristillinen vaihtoehto, jonka Jeesus olisi keksinyt, vaan osa Jumalan liittojen jatkumoa juutalaisten kanssa. Tämän liiton osallisuuteen avattiin pääsy myös muille kansoille. Uuden liiton suhde Mooseksen liittoon on jännitteinen, kuten Jeremian kirjan kohdastakin voi lukea. Muilta osin voi sanoa, että Vanhan testamentin liitot kuuluvat yhteen, eivätkä sulje toisiaan pois. Liitot muodostavat kuin kudoksen, jota täydentämään seuraava liitto tulee. Viimeisenä tähän kokonaisuuteen punotaan uusi liitto. Uusi liitto ei siis korvaa kaikkea vanhaa, vaan kasvaa aikaisemmista liitoista. Messiaaninen liike muistuttaa meitä, ettemme voi vain ottaa uutta ja siirtää sivuun vanhaa, ikään kuin se kuuluisi ainoastaan Raamatun ja Israelin kansan historiaan.

Uuden liiton piirissä on tänä päivänä paljon enemmän muita kuin juutalaisia, mutta Jumala ei ole vielä sanonut viimeistä sanaa heidänkään suhteensa. Paavali profetoi Roomalaiskirjeessä (11:25-27), kuinka aikojen lopulla Israelin kansa suurin joukoin on pääsevä osalliseksi uuden liiton siunauksesta, saava syntinsä anteeksi ja pelastuva:

Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen. Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: -- Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä. Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä.

Jumalan lupaukset kansalleen Israelille ja koko ihmiskunnalle kannattelevat Raamatun kertomuksen isoa linjaa ensi lehdiltä vielä toteutumattomiin lopun vaiheisiin asti.
Kunkin liiton sanoma on eri, mutta niiden kaikkien takana on Jumalan hyvä suunnitelma pelastaa koko ihmiskunta. Ne osoittavat profeetallisesti tulevaisuuteen, jolloin luodaan uusi taivas ja maa. Ilmestyskirjan kuvaukset sisältävät viittauksia kaikkien näiden liittojen täydelliseen toteutumiseen. Liitto Nooan kanssa muistuttaa meitä tulevasta uudesta luomakunnasta, jossa ovat Abrahamin siunauksen mukaisesti läsnä Israel ja muut kansat. Uuden Jerusalemin kuningas on Daavidin jälkeläinen, Jumalan Karitsa, jonka verellä kaikki on lunastettu. Silloin kaikki on täydellisen pyhää ja Jumalan asuinsija on keskellämme.


Kirjoitus on Juurilla - juutalaistyön näkymiä -julkaisusta. Julkaisu on saatavilla Pala maailmalta -kaupasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)