keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Välähdyksiä maahanmuuttajatyöstä, osa 1 Rovaniemi

Jumalan käden jälki on vahvasti nähtävissä maahanmuuttajatyössä, missä useat Kylväjän työntekijät ja verkoston jäsenet ovat mukana omalla paikallaan. Pääsemme kolmen blogikirjoituksen myötä näkemään muutamia välähdyksiä maahanmuuttajatyöstä.

"T" on reilu 30-vuotias afgaani, joka asui vielä noin vuosi sitten omassa SPR:n yksiössään Rovaniemellä. Valtaosan ajasta hän istui yksin teetä keitellen ja mobiilinettiä selaten. Jälkikäteen hän kertoi masennuksesta, johon onneksi haki myös apua. Ennen Eurooppaan tuloaan hän ehti asua valtaosan elämästään Iranissa. Hän ei ole koskaan käynyt kouluja. Kielen oppiminen on vaikeaa. On vaikea iloita toisten oppimisesta, kun itse ei pysty omaksumaan perusteita.

Suomalainen pastori tapasi nuorukaisen pian kaksi vuotta sitten kahden muun afgaanin vinkistä. Näin veljet kantoivat huolta henkilöstä, johon he olivat tutustuneet vasta pakolaisvirran mukana.

T:n elämässä näytti tapahtuneen vaikeita asioita. Jatkuva pelko vainosta sai jättämään tutut paikat ja ihmiset. Kerran T puhui siskostaan, joka pyrki yliopistoon, eikä tullut valituksi. Kotimaan asiat ovat mielessä usein. Nyt Suomessa hänellä ei ole juuri mitään. On sentään yleistä turvallisuutta. Kaiken päälle hän sai ilmoituksen turvapaikkamenettelyn päättymisestä hänelle epäsuotuisasti. Nyt hän odottaa vastausta valitukseen. Käynnissä on henkinen valmistautuminen paluuseen.

Alkoi pastorin ja T:n ystävystyminen. Teetä juotiin vuoroin vieraissa -periaatteella. Sitten T muutti toiselle puolelle kaupunkia. Yhteydenpito jatkui, vaikka harvemmin. Lopulta T muutti lähemmäs muita afgaaneja. Hän tuli osaksi yhteisöä. Pastori vieraili tapaamassa kommuunin asukkaita.

Sitten kerran, eräs päivä pastori sai tekstiviestin, jossa T kertoi: "Minä tulen sinun luo". Vieraan saavuttua hän pyysi saada keskustella darintaitoisen ihmisen kanssa puhelimessa. Asiansa selvitettyään tulkki tiivisti T:n ydinsanoman: "Minä haluan oppia tuntemaan Tien."

Alkoi usean kuukauden mittainen kasteopetus, joka huipentuu parin viikon kuluttua kasteeseen. Kokoontumisissa on syvennytty Raamattuun, kristinoppiin ja kristityn elämään. On kerrottu tarinoita elävästä elämästä ja rukoiltu ajankohtaisten asioiden puolesta. Samalla opettaja ja oppilas ovat tutustuneet toisiinsa paremmin. Kaikkeen tähän on tarvittu tulkkia, joka on palvellut heitä puhelimitse uskollisesti, ollen samalla kolmas jäsen pienessä seurakunnassa.

Tutuksi on tullut myös afgaanien sanonta: "Ilman teetä ei voi käydä sotaa".

Hetki sitten pastori ja kasteoppilas puhuivat kasteesta. Samalla juteltiin tulevasta kastehetkestä, siitä miltä se tuntuu, ja mitä T siitä ajattelee.

Tänään T sanoo kasteopetuksen jälkeen: "Minä olen joka päivä rauhallisempi ja iloisempi." Elävä Jumala on saanut koskettaa häntä. T:lle on todella osoitettu Tie. Raamatun salaisuudet vaikuttavat hänessä jatkuvaa kiinnostusta. Hänen darinkielisen Raamattunsa sivujen välit ovat täyttyneet hiljalleen kirjanmerkeistä!

Samalla hän pyytää opettajaltaan sydäntäsärkevästi, että heidän ystävyytensä saisi jatkua vielä kasteen jälkeenkin. Tähän opettaja vastaa liikuttuneena: "Totta kai. Totta kai, T." He halaavat, ja kokevat olevansa rakkaita veljiä.

Uusi Jumalan lapsi on saanut astua tielle. Askel otetaan toisen perään - suomalainen yhdessä afgaanin kanssa.

Ilm. 7:9-10: "Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: -- Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!"


Lue myös:
  
Välähdyksiä maahanmuuttajatyöhön, osa 2 Lappeenranta, ilmestyy 24.11. 

Välähdyksiä maahanmuuttajatyöhön, osa 3 Paltamo, ilmestyy 26.11.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)