perjantai 24. marraskuuta 2017

Välähdyksiä maahanmuuttajatyöstä, osa 2 Lappeenranta

Jumalan käden jälki on vahvasti nähtävissä maahanmuuttajatyössä, missä useat Kylväjän työntekijät ja verkoston jäsenet ovat mukana omalla paikallaan. Pääsemme kolmen blogikirjoituksen myötä näkemään muutamia välähdyksiä maahanmuuttajatyöstä.

Lappeen Marian kirkossa Lappeenrannassa vietettiin messua eri kieliryhmistä ja kulttuureista tulevien kristittyjen kanssa.

Lähetysyhdistys Kylväjän verkoston väkeä oli mukana eläväisessä menossa. Olimme järjestäneet joka toinen viikko Imatran seurakunnan kanssa yhteistyössä pyörittämällemme afgaaniveljien raamatturyhmälle retken messuun. Yksi kokosi Lappeen seurakunnan kustantamana väkeä paikalle linja-autolla kahdesta vastaanottokeskuksesta. Aviopari kahden lapsensa kanssa ohjasi veljiä lukemaan tekstejä, hoitamaan osan esirukouksesta ja jakamaan Kylväjä-lehteä kirkon ovella. Yksi sai olla jakamassa ehtoollista.

Messun jälkeen lähes 200 ihmistä kokoontui seurakunnan vastuunkantajien valmistamalle afrikkalaiselle lounaalle. Iloinen puheensorina kantautui kauas ääriään myöten täyttyneestä ruokalasta. Ruumis ja sielu ravittuna osa väestä jatkoi avioparityön tilaisuuteen, nuoremmat aktiviteetteihin ja me veljiemme kanssa nuorten tiloihin pelien ja yhdessäolon äärelle. Huomasimme, että joukossa oli kolme uutta miestä.

Kun olimme saaneet pöytäjalkapallot ja biljardit pelattua, istuimme alas ja jaoimme kokemuksia messusta. Veljet sanoivat, että tuntuu kuin olisimme liittyneet isoon perheeseen. Pelasimme perinteistä 'vettä kengässä' leikkiä luovasti versioiden ja nauroimme sydämen kyllyydestä, kun veljet yltyivät tilannekomiikan mestareiksi.

Hyvän naurun jälkeen oli aika hiljentyä hetkeksi.

Muutama viikko aiemmin olimme yhteistyössä Lappeenrannan seurakuntayhtymän työntekijän kanssa saaneet järjestetyksi osan veljistä miestenpäiville Oronmyllylle. Olimme kuulleet, että yksi veljistä oli laulanut siellä omatekemän laulun. Kuka hän oli ja haluaisiko hän laulaa laulun? Laulaja löytyi. Pienen ujostelun ja latautumisen jälkeen hän oli valmis. Syvälliset sanat ja afgaanikulttuurin itkulaulua muistuttava laulutyyli tekivät tehtävänsä. Laulu kosketti syvältä. Se oli laulu Jeesuksesta, joka on Paimenemme ja jonka laitumen lampaita me olemme.

Sitten oli rukouksen aika. Kuka haluaisi rukoilla? Veljet viittoilivat vetäjää, joka puolestaan pyysi, että joku veljistä rukoilisi. Halukas rukoilija löytyi. Rukous kosketteli kristillisen uskomme ytimiä. Se oli kiitosta siitä, kuinka Jeesus on verellään meidät lunastanut. Pyyntöä, että evankeliumi leviäisi ja koskettaisi uusia ihmisiä, niin kuin se on koskettanut heitä.

Rukous päättyi ja vielä oli hetki aikaa pelata ennen kotimatkaa. Yksi ensimmäistä kertaa mukana olleista pyysi vetäjää sivuun. Hän kertoi, että ei ole kristitty mutta haluaa nyt tulla sellaiseksi ja yhtyä juuri siihen, mitä veli oli rukoillut. Mies sanoi nähneensä tänään konkreettisesti, että eri kulttuureista ja kielistä olevat kristityt voivat olla yhtä - jotain, mitä hänen maansa heimojen kesken ei voisi koskaan tapahtua.

Saimme arvokkaimman mahdollisen lahjan: saimme uuden veljen perheeseemme. Kiitos ja ylistys!

"Suuri on Herra, ylistettävä yli kaiken,
tutkimaton on Hänen suuruutensa!" Ps. 145:3


Lue myös:

Välähdyksiä maahanmuuttajatyöhön, osa 1 Rovaniemi


Välähdyksiä maahanmuuttajatyöhön, osa 3 Paltamo, ilmestyy 26.11. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)