sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Välähdyksiä maahanmuuttajatyöstä, osa 3 Paltamo

Jumalan käden jälki on vahvasti nähtävissä maahanmuuttajatyössä, missä useat Kylväjän työntekijät ja verkoston jäsenet ovat mukana omalla paikallaan. Pääsemme kolmen blogikirjoituksen myötä näkemään muutamia välähdyksiä maahanmuuttajatyöstä.


Kainuulaiset tunnetaan vieraanvaraisina ihmisinä, eivätkä he tee poikkeusta muukalaistenkaan kohdalla.

Elokuussa Paltamossa järjestettyjen alueellisten raamattu- ja lähetyspäivien aikana ja sitä edeltäneellä viikolla paikalliset kristityt osoittivat monin tavoin kantavansa vastuuta myös keskuuteemme saapuneista turvapaikanhakijoista.

Toisessa Mooseksen kirjassa (23:9) Herra sanoo: "Muukalaista älä sorra, sillä te tiedätte muukalaisen mielialan, koska itsekin olette olleet muukalaisina Egyptin maassa."

Edelleen 5. Moos. 10:17-18: "Sillä Herra, teidän Jumalanne, on jumalain Jumala ja herrain Herra, suuri, voimallinen ja peljättävä Jumala, joka ei katso henkilöön eikä ota lahjusta, joka hankkii orvolle ja leskelle oikeuden ja joka rakastaa muukalaista ja antaa hänelle ruuan ja vaatteen."

Jotain Sanastakin nousevan kaltaista huolenpitoa ja herkkyyttä oli aistittavissa Paltamossa, jossa tapahtumavieras astui erääseen omakotitaloon. Vastassa olivat isäntä ja kaksi turvapaikanhakijaa. Talon emäntä saapui asioiltaan kotiin myöhemmin iltapäivällä. Turvapaikkaa hakevat ystävät opiskelevat läheisessä kansanopistossa, ja pitävät tukikohtanaan paikallisseurakunnan perheen kotia.

Vieras otettiin hyvin vastaan. Alkoi tututuminen, jota tarvittiin viikonlopun tilanteita varten. Yhdessä nautittiin ateria: muun muassa kanaa, perunoita ja kasviksia. Kokkeina toimivat keskiaasialaiset R. ja A. Kotityöt näyttivät sujuvan kaiken kaikkiaan mallikkaasti.

Myöhemmin iltapäivällä R. katseli olohuoneen televisioruudulta YouTube-videoita. Niissä oli suomalaisia hengellisiä kuoro- ja lastenlauluja.

Kerrottiin, että turvapaikanhakijat ovat ahkeria kirkossakävijöitä. Monet heistä on jo kastettu. Opetusta otetaan innokkaasti vastaan. Yhdessä kerrattiin nuorten veljien tarinaa alkaen lähtömaasta aina Euroopan porteille saakka, josta he jatkoivat matkaansa edelleen kohti Skandinaviaa ja Suomea syksyllä 2015.

Viikonlopun tapahtumassa kuultiin maahanmuuttajatyön terveisiä Keski-Aasiassa palvelleelta ja tällä hetkellä Suomessa vaikuttavalta koordinaattorilta. Samassa tilaisuudessa ääneen pääsivät myös R. ja A. Kun kertomus eteni syvemmälle, piti myös hieman jarruttaa. Kaikesta ei tuntunut hyvältä puhua.

Perheen emännän olemuksesta näkyi ilo ja ylpeys, kun hänen suojattinsa kertoivat rohkeasti elämästään usean kymmenen ihmisen edessä. Selkeästi veljet ovat osa paikallista yhteisöä.

Monenlaiset kysymykset risteilevät heidän kaltaistensa nuorten ihmisten mielissä: mitä tehdä tulevaisuudessa, jos turvapaikka myönnetään? Entä mitä tapahtuu, jos ei myönnetä? Kuinka rakentaa elämää niillä eväillä, jotka kulloinkin annetaan?

Suomalaiset kristityt ovat ottaneet laajasti vastuuta maahamme saapuneista, turvaa hakevista ihmisistä. Se ei ole Herramme silmissä vähäpätöinen asia.

Edellä kuvatun kaltaista huolenpitoa ja vieraanvaraisuutta voi kohdata niin etelässä, idässä, lännessä kuin pohjoisessa. Herramme ei jää velkaa!


Lue myös:

Välähdyksiä maahanmuuttajatyöhön, osa 1 Rovaniemi
Välähdyksiä maahanmuuttajatyöhön, osa 2 Lappeenranta


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)