torstai 9. marraskuuta 2017

Vuoristokylän naiset kirjoittavat – kielityön kuulumisia Kaukasiasta

Kielityö Kaukasiassa etenee. Kielityöntekijämme kirjoittaa:


Leikkikoulu

Terveisiä ensinnäkin leikkikoulusta, siellä kaksi opettajaa uurastaa 12 lapsen kanssa leikkien, laulaen ja askarrellen lasten omalla äidinkielellä. Pari viikkoa sitten siellä käydessäni tosin vain puolet lapsista oli paikalla, muut olivat flunssassa. Kylässä ei ollut ollut sähköä viikkoon, joten uutta uunia ei ollut voitu käyttää.



Kertomuksia

Saman kylän nuorille jatkettiin tammikuussa aloitettua Bloom-kurssia. Bloom on helppo tietokoneohjelma, jolla voidaan suunnitella kirjoja, kirjasia, kalentereita ym. Osanottajia tuli 11, iältään 13–15-vuotiaita, tyttöjä viisi ja poikia kuusi. Heistä suurin osa oli jo tammikuussa mukana, joten pienen kangertelun jälkeen he pääsivät nopeasti työhön käsiksi. Meillä ei ollut paljonkaan varsinaista yhteisopetusta, vaan ehdin neuvoa jokaista yksitellen, lisäksi nuoret opettivat toinen toisiaan. Suurin osa teki pienen kirjasen jostain Raamatun kertomuksesta, aiheina mm. Mooses, Kain ja Aabel, Kadonnut lammas ja Kaanaan häät. Tekstit olivat melko suoraan heidän äidinkielen oppikirjastaan, kuvia löytyi ohjelman kuvapankista. Olin ajatellut, että jotkut haluaisivat piirtää itse kuvituksia, mutta tällä kertaa niin pitkälle ei päästy. Kahden päivän kurssin jälkeen jokaisella oli kädessään valmis kirjanen. Sähkökatkojen takia ei saatu kirjasista useampia kappaleita, mutta tarkoitus on painaa niitä myöhemmin.
Kun toinen päivä päättyi, yksi pojista kysyi: ”Moneltako tullaan huomenna?” Vastaus oli, että jatketaan marraskuun lopulla, jolloin kirjasista tehdään ns. ’Puhuva kirja’. Se on tietokone- ja älypuhelinsovellus, jossa kirjan teksti ja äänitys tulevat yhtä aikaa. Koululle on lahjoitettu tietokoneita ja koulun rehtori suunnittelee nyt viikottaista kerhoa, jossa halukkaat voisivat opetella tietokonetaitoja omalla kielellään.
Toivotaan, että nuorten tekemiä kirjasia käytettäisiin myös leikkikoulussa. Tämän kurssin jälkeen minulla oli tunne, että olen urani huipulla.


Vuoristokylän naiset kirjoittavat


Mutta vielä vuoristokylän kuulumisia. Siellä sitten 18.–19.10. toteutui naisille kirjoituskurssi, jota olen ensimmäistä kertaa suunnitellut runsaat kahdeksan vuotta sitten. Se pidettiin ihan kylän keskustassa ja mukaan tuli yhteensä kuusi naista, melko nuoria kaikki, iältään 25-45-vuotiaita. He kirjoittivat omasta lapsuudestaan sekä muistelivat kuulemaansa satua, tekivätpä myös sarjakuvan valitsemastaan aiheesta. He myös käänsivät sadun ’Leijona ja hiiri’ omalle kielelleen; se kerrottiin heille suullisesti. Leijonalle ei ole vastinetta heidän kielessään, mutta he tunsivat turkinkielisen sanan, jota useimmat käyttivät. Yksi naisista kyllä käytti sanaa leopardi ja kirjoitti sadun juonenkin hiukan alkuperäisestä poiketen, hiiren sijalla oli lintu.
Kun kerroimme, että aiomme jatkaa noin kuukauden kuluttua, useimmat olivat innoissaan. Yksi rouva, kylän terveydenhoitaja, kysyi: ”Mummoni kertoo mielenkiintoisia tarinoita, voisinkohan kirjoittaa niitä ylös kotona?” Innostimme häntä tietysti siihen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)