perjantai 12. tammikuuta 2018



 Johanna Perendi Japanista kirjoittaa:
Viime englantipiirissä kieli vaihtui jossain vaiheessa englannista japaniksi ja eräs pariskunta kertoi lapsenlapsensa ensimmäisestä pyhäkkökäynnistä. Shintopapit ajavat tietyillä oharai-rituaaleillaan pahan pois parin kuukauden ikäisistä lapsista. Nämä kristityt isovanhemmat pohdiskelivat ääneen omaa osallistumistaan ja toimintaansa. Isoisä sanoi, että kumartaminen shintopapin ohjeiden mukaan ei ollut hänelle mikään ongelma, hän ajatteli koko ajan Jeesusta ja rukoili kaikkea hyvää lapsenlapselleen. Isoäiti kuulosti ahdistuneelta sanoessaan, ettei olisi halunnut, että hänen lapsenlapselleen suoritetaan oharai. Mutta eivät he voineet sitä estää, kun kerran lapsen vanhemmat halusivat. 
Isovanhemmat suunnittelivat, että jospa lapsenlapsi vanhempineen tulisi vaikka jouluna kirkkoon. Tai ainakin he tulevat heille kotiin, niin sitten voi ehkä rukoilla yhdessä. Yritin rohkaista näitä isovanhempia kertomaan lapsenlapselle tulevina vuosina rohkeasti Jeesuksesta ja siitä kuinka paljon Jeesus rakastaa kaikkia ihmisiä. Ja miten valtava lahja lapsella onkaan siinä, että isovanhemmat rukoilevat hänen puolestaan! Japanilaiset kristityt joutuvat tilanteisiin, joissa heidän on mietittävä miten toimia. Kumartaako shintopyhäkössä tavan

vuoksi, kun muutkin kumartavat, vai ollako kumartamatta, erottua muista ja aiheuttaa ehkä mielipahaa toisille. Japanilaisille harmonian säilyttäminen on erittäin tärkeää. Haastoin näitäkin isovanhempia pohtimaan usein sanottua selitystä: ”koska olemme japanilaisia, niin…” Ovatko japanilaiset sen kummempia kuin muutkaan maailman kansat?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)