torstai 18. tammikuuta 2018

Laura Suomisen muistolle

Laura Suominen (o.s. Pulakka) sai taivaskutsun 4.1.2018, kun hänen pitkä ja rikas, monia rikastuttanut elämänsä päättyi 94-vuotiaana Espoossa. Laura syntyi Viipurin läänin Pyhäjärvellä, Noitermaan kylässä 20.7.1923. Seitsenlapsinen perhe kohtasi suuria suruja, kun äiti kuoli Lauran ollessa nelivuotias ja isä joitakin vuosia myöhemmin, jolloin lapset jäivät sedän turviin. Sota vei heiltä Viljo-veljen.

Kahden raskaan evakkotaipaleen jälkeen Lauran tie vei Kiikalaan, Salon seudulle, missä hän tapasi tulevan miehensä ja missä Lauran ja Veikko Suomisen häät vietettiin vuonna 1950. Asuttuaan useilla paikkakunnilla, pisimpään Hämeenkyrössä, pariskunta muutti Espoon Tapiolaan vuonna 1967. Suomisten yhteinen taival päättyi kuitenkin pian, sillä Lauran puoliso menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen vuonna 1971. Lohtuna oli tietoisuus siitä, että Veikko oli päässyt Jeesuksen luo. Sisarukset ja heidän perheensä olivat Lauralle aina tärkeitä ja läheisiä, ja hänelle ehti kertyä vuosien varrella lukuisia rakkaita kummilapsia.

Laura oli kovasti toivonut pääsevänsä opettajan ammattiin, mutta se ei kuitenkaan sodan jälkeisissä oloissa toteutunut. Hän sai tarkastuskarjakon koulutuksen, mutta oli työssä myös muun muassa tehtailla ja kotiapulaisena sekä laitossiivoojana. Laura piti esiintymisestä jo lapsena ja nautti runojen lausumisesta ilahduttaen taidollaan kuulijoita monissa tilaisuuksissa.  

Jo lapsuudessa Pyhäjärvellä Lauran sydämessä virinnyt usko Jeesukseen uudistui ja vakiintui nuoruudessa käytyjen kamppailujen jälkeen. Hän pääsi uskomaan vapauttavan evankeliumin, joka toi rauhan ja ilon. Tämä sisäinen ilo pulppusi Laurasta niin, että se tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Karjalan kunnailta perintönä tuotu iloluontoisuus täydensi vaikutelman.   

Laura opiskeli Raamattua muun muassa Raamattuopiston kirjekursseilla. Tapiolaan muuton jälkeen hänet tunnettiin pian seurakunnassa pyhäkoulunopettajana ja myös lähetystoimikunnan jäsenenä. Muutenkin hän osallistui aktiivisesti ja monin tavoin kotiseurakuntansa toimintaan. Sen jälkeen kun seurakunnat alkoivat ottaa nimikkolähettejä, solmi Tapiolan seurakunta nimikkolähettisopimuksia myös Kylväjän kanssa, mitä asiaa Laura oli aktiivisesti edistämässä.

Uskollinen esirukoustyö jatkui läpi elämän ja ulottui yli rajojen, myös eri järjestöjen työhön, maan ääriin asti. Hengellinen huoli naapureista, ystävistä, läheisistä, isänmaasta, kirkosta ja lähetystyöstä sai hänet monesti kyyneliin ja vei moneen rukouskamppailuun ja myös kokemaan ihmeellisiä rukousvastauksia, toisaalta välillä myös vastustusta. Vuodesta toiseen hän kutsui uusia ihmisiä henkilökohtaisesti raamattu- ja lähetyspiireihin. Kotonaan hän piti vuosikymmenet ”Kylväjän piiriä”, jossa Raamattua opettivat järjestön työntekijät. Kylväjän kotiseutulähettinä hän eli mukana työn ja työntekijöiden iloissa ja suruissa. Laura itse jakoi runsaasti omastaan tarvitseville.

Laura lähti innolla mukaan 1960-luvun herätys- ja lähetysliikkeeseen, joka vaikutti myös Espoossa. Muun muassa Per Wallendorff ja Olavi Peltola vaikuttivat seudulla, ja Laurakin liittyi Olavin johtamaan piiriin.

Muutama kuukausi Kansanlähetyksen perustamisen jälkeen syksyllä 1967 Tapiolassa toiminut ryhmä ilmaisi halunsa saada oma lähetti, jota ryhtyä tukemaan. Kun tuli tietoon, että olin juuri lähdössä lähetyskurssille tarkoituksena päästä työhön Keski-Aasiaan, syntyi yhteys Tapiolaan, ja nopeassa tahdissa siellä päätettiin muodostaa lähettäjärengas työn tukemiseksi tällöin aivan uudessa, tuntemattomassa maassa. Laura oli mukana tässä ryhmässä, samoin nyt jo perille päässeet Eila, Meeri ja Raili, sekä Sirkka, joka asuu edelleen Tapiolassa. Renkaaseen tuli mukaan jäseniä myös muualta Helsingin seudulta ja se toimi uskollisesti ja kärsivällisesti työn takaiskut kestäen niin kauan kuin tarvittiin, eli parikymmentä vuotta. Vuonna 1974 tapahtunut järjestökriisi kosketti syvästi myös vapaaehtoisia lähetystyön tukijoita. Jokainen joutui siinä etsimään oman tiensä. Laura usean muun tavoin päätti lähteä tukemaan vasta perustetun Kylväjän työtä. 



Kuulun siihen noin tusinaan lähetystyöntekijöitä, useimmat Kylväjästä, joiden lähettäjiin Laura on lukeutunut. Säännöllisen rukous- ja taloudellisen tuen lisäksi Laura oli yksi ahkerimmista kirjeenkirjoittajista. Jos voitaisiin koota yhteen pinoon kaikki ne kirjeet ja muut postit, joita Lauralta puolen vuosisadan aikana lähetyskentille lähti, pino olisi todella korkea! Kuinka paljon iloa, rohkaisua ja jaksamista ne ovatkaan kuljettaneet mukanaan!

Laura palasi usein kahteen erityiseen tapahtumaan, jotka liittyvät Keski-Aasian työhön,
Vuonna 1974 hän sai kotiinsa vieraaksi Keski-Aasiasta käymässä olleen sokean veljen. Ilo oli varmasti molemminpuolinen. Sitä suurempi oli järkytys, kun useita vuosia myöhemmin kuultiin, että tämä veljemme oli kadonnut. Hänet oli siepattu ja hän kärsi sen jälkeen marttyyrikuoleman.  

Monesti Laura otti esille iloisen muistelun aiheen: tutustumismatkan Keski-Aasiaan vuonna 1977. Renkaastamme tuohon seitsemän hengen matkaan osallistuivat Lauran lisäksi Eila Palsanen sekä Helsingistä Elina Ponkala. Olot olivat silloin aika vakaat, ja saatoimme hyvin vierailla paikallisissa kodeissa ja tavata heitä, joiden puolesta oli jo ehkä vuosia rukoiltu. Varmasti saatiin myös tukku uusia rukouskohteita. Tehtiin myös retkiä maaseudun jylhiin vuoristomaisemiin. Juhannusiltana kokoonnuimme puutarhajuhlaan Keski-Aasian tummentuneen, tähtikirkkaan taivaan alla.
--------
Kiitämme Laurasta Jumalaa ja kaipauksenkin keskellä iloitsemme, että hän saa olla siellä, mihin hän jo pitkään toivoi pääsevänsä, Jeesuksen luona.


Marjatta Kyyhkynen
Kylväjän lähetystyöntekijä (el.)


Laura Suomisen ja japanilaisen Chieko Ishiin elämästä kertoo Mailis Janatuisen kirja Kaksi naista yksi usko. Perussanoma 2014.  

Kylväjän kunniajäsenen ja pitkäaikaisen lähetysystävän Laura Suomisen hautajaiset järjestetään 9.2. klo 15.30 Tapiolan kirkossa Espoossa. Lämpimästi tervetuloa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)