perjantai 16. helmikuuta 2018

Savun keskellä Mongolian talvessa

Lähettimme Mika Laiho Mongoliasta kirjoittaa: 
Lämpöä taloihin tulee hiilellä toimivista lämpökeskuksista, joihin liitetään muutama kerrostalo ja joitain muita lähistön rakennuksia. Arhangaissa
homma toimii ihan perinteisesti lihasvoimalla ja lapiolla. Kun uudet hiilet on saatu kattilaan, piipuista tulee ihan hirmuisen mustaa ja paksua savua. Täällä Arhangaissa piiput ovat vielä aika matalalla, joten suurimman osan talvesta elämme jonkinasteisessa savuhattarassa. Toisin kuin Ulaanbaatarissa, täällä jo melko pieni tuuli jaksaa puhaltaa savuja pois. Tarvittaessa voi kävellä sopivaan suuntaan tuulettamaan keuhkoja raikkaammassa ilmassa. Täytyy näköjään valita joko lämmin asunto tai nokinen ilma.
 
 


Ilmansaasteet puhuttavat lähettejämme. Ulaanbaatar on etenkin talvella yksi maailman saastuneimmista kaupungeista, savusumu hellittää vain kovilla tuulilla. Pääkaupunki on aikoinaan syntynyt hyvälle paikalle 1600-luvulla. Sen läpi virtaa runsasvetinen joki, joka etenkin yläjuoksulla on nykyäänkin säilynyt varsin puhtaana. Pohjoisella sivustalla kohoaa vuoria suojaamassa talven viimoilta. Samalla periaatteella sijoittuvat maaseudun paimentolaisten talvileirit kukkuloiden eteläpuolelle veden lähelle, samoin suurin osa Mongolian pienemmistä kylistä. 


Täällä Arhangaissa kaupungin eteläsivu aukeaa arolle, jolloin ilma pääsee vaihtumaan paremmin. Ulaanbaatarissa vuoret suojaavat joka puolelta, mikä on aikoinaan ollut hyvä, kun etelästä Gobista hiekkamyrskyt eivät pääse aivan esteettä kaupunkiin. 


Pääkaupungissa on nykyisin autoja yhtä paljon kuin asukkaita, ja ruuhkat sen mukaiset. Keskustan toimistoltamme täytyy varata noin 1,5 tuntia yhteen suuntaan kirkolle menoon ruuhka-aikoina, sunnuntaiaamuisin aikaa menee vajaa puoli tuntia. Kaupunkia ympäröivät laajat jurtta-alueet, joissa joka jurtta tai mökki lämpiää omalla kamiinalla. Lisäksi pääkaupungissa on isot hiilivoimalat, joista sähköt tulevat myös tänne 500 kilometrin päähän Arhangaihin. Joskus harvoin aamuisin hernerokka on pääkaupungissa sitä luokkaa, ettei kadun toiselle puolelle näe.

Yleensä 
ympäröivät vuoret näkyvät. Moni läheteistä ajattelee, että on ihan oman terveyden kannalta arveluttavaa asua pitkään tämmöisissä oloissa.  

Rukoillaan, että Mongolian saasteongelmaan löytyisi ratkaisuja. Voisiko Kylväjä olla mukana ratkomassa niitä? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)