sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Eteenpäin Jumalan suunnitelmassa

Puolentoista vuoden kotimaanjaksolta työalueelle palannut lähettimme kirjoittaa:

Pitkä kotimaankausi oli välttämätön ja toi monessa suhteessa tarpeellista etäisyyttä asioihin. Oli tilaisuus arvioida uudelleen omia odotuksia, jotka liittyivät elämään tässä maassa. Huomasin, että olin haaveillut oppivani puhumaan paremmin paikallista kieltä, mutta työssä en tarvinnut sitä, kun englanti oli työkielenä. Lisäksi kotikaupungissani puhutaan englantia kaikkialla. Toki olen opiskellut paikallista kieltä ja iloitsen tilanteista, joissa voin sitä käyttää, kaupoissa ja satunnaisissa ihmisten kohtaamisissa.

Toinen tavoitteeni oli päästä sisälle paikalliseen seurakuntaan. Molemmat nämä olivat sinänsä hyviä päämääriä, mutta eivät välttämättä ehkä ihan realistisia. Seurakuntayhteydenkin suhteen kaupunki on poikkeuksellinen paikka. Ulkomaalaisia on paljon; he tulevat ja menevät. Paikallisilla ei ymmärrettävästi aina riitä halua investoida ihmissuhteisiin heidän kanssaan tai kärsivällisyyttä kuunnella kangertelevaa kieltä. Sen sijaan, että soimaisin itseäni tästä tilanteesta, päätin luopua omista tavoitteistani ja odottaa sen sijaan, millaisia päämääriä Jumala sydämelleni laskee. Jumalan suunnitelmat eivät sisällä vaatimusta tai jatkuvaa epäonnistumisen tunnetta, vaan tuovat mukanaan ilon kulkea edellä valmistetuissa askelissa. Tätä samaa pakottomuutta ja vapautta suorittamisesta toivon sinunkin elämääsi!

Verrattuna viime työkauteen Jumala näyttää myös tässä alussa joissakin konkreettisissa valintatilanteissa johdattaneen minua selkeämmin. Miksi niin – en todellakaan tiedä! Täältä lähtiessäni moni asia jäi mielessäni ilmaan. Olisin kaivannut Jumalalta selityksiä, jonkinlaista kokemusta loppuun saattamisesta ja pistettä asioille, mutta mistään sellaisesta ei ollut tietoakaan. Oli vain väsynyt ja hämmentynyt lähetti, jonka oli vaikea ajatella paluuta kentälle. Jumala ei ole meille selityksen velkaa, mutta kuitenkin yhtäkkiä tänne tultuani koin, että Hän puhui minulle.

Asioille ei ollut tullut päätöstä siksi, että minun oli määrä vielä palata. Minä olisin halunnut laittaa tekstiin pisteen, mutta Jumalan käsikirjoituksessa siinä kohtaa ei ollut edes puolipiste; ehkä vain viiva, lyhyt tauko kahden ajatuksen välissä. Se oli lohdullista. Jumalaan voi aina luottaa, vaikka joskus se on vaikeaa, koska emme näe kokonaisuutta. Vaikeudet eivät kuitenkaan kestä ikuisesti tai ole osoitus epäonnistumisesta. Jostain syystä Jumala sallii niitä omilleen aika ajoin. Onneksi hän antaa myös eheytymisen ja hedelmän kantamisen aikoja. Suomen-jaksoni oli monessa suhteessa auringonpaistetta ja Jumalan hoitavassa armossa lepäämistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)