keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Kirje, joka koskettaa


Eräs lähettien kirjeitä lukeva kirjoittaa:

Vihdoin tämä hetki koitti.

Aamupäivän ulkoilujen jälkeen oli ollut kiire saada ruoka pöytään ja lapset ruokituiksi. Valmistelut olin kyllä tehnyt, mutta pihaleikit olivat venyneet ja nälkä oli päässyt yllättämään. Pieneenkään viivykkeeseen ei enää ollut ollut varaa. Kriittiset hetket olivat olleet käsillä.

Juuri silloin oli tapahtunut jotain odottamatonta.

Jännittyneen tunnelman keskelle oli alkanut ilmestyä laulua. Riimi toisensa perään oli soljunut suustani ilmoille kuin itsestään. Matkallaan sanat olivat löytäneet kaverikseen melodian, joka rytmitti osuvasti rivakoita toimiani.

Yllättävä käänne oli vanginnut lasten huomion. Nälkä oli unohtunut ratkaisevaksi hetkeksi ennen ensimmäisten lusikallisten päätymistä suuhun. Kuin ihmeen kaupalla ruokarauha oli päässyt hiipimään kynnykseltä peremmälle pieneen keittiöömme. Olimme sulavasti ja huomaamatta siirtyneet hermoromahdusten partaalta levolliseen oloon.

Lukuhetki ruoan jälkeen ei ollut kestänyt pitkään. Pienet olivat nukahtaneet nopeasti. 

Nyt nappaan eteisen pöydältä tuhtiin paksuuteen ehtineen postipinkan ja oikaisen itseni sohvalle. Edessä on se hetki päivästä, jolloin voin avata kirjeet ja vilkaista lehdet.

Ensimmäisenä pinkasta vastaan tulee kirje kristilliseltä järjestöltä. Tunnistan tapauksen.

Olen vuosien ajan saanut postia kauan sitten tutuksi tulleelta pastorilta. Hänen jäätyä eläkkeelle uusi työntekijä oli astunut remmiin. En ollut saanut aikaiseksi peruuttaa kirjeitä, vaikka siihen toistuvasti mahdollisuus annettiinkin.

Jo ensimmäisen kirjeen luettuani muistan miettineeni, kuka tämä kirjoittaja oikein mahtoi olla. Olin alkanut kokea samaa uteliaisuutta jokaisen kirjeen kohdalla. Jokin tämän työntekijän tavassa hoitaa tavallinen ja tuttu toimenpide yllätti minut. Mikä se mahtoi olla? Pysäyttäisikö jokin kohta minut jälleen?

Avaan kirjeen ja päätän ottaa selvää, mikä kirjoittajan salainen ase oikein on. Lukiessani palat alkavat hahmottua, yhdistelen aiempia kokemuksiani ja alan nähdä lainalaisuuksia:

Kirjoittaja puhuttelee suoraan minua. Kuvittelen, että kirjoittaessaan kirjettä hänellä on ollut kirjeen saajien nimilista edessään, hän on kenties rukoillut ja ajatellut sitä moninaista elämäntilanteiden kirjoa, missä hänen viestiään lukeva mies tai nainen, poika tai tyttö, saattaisi olla. Tulee tuntuma, että hän istuu tuossa vastapäätäni, kyselee kuulumisiani ja on valmis kuulemaan, mitä vastaan.

Kirjoittaja kertoo itsestään minulle. En halua enkä kaipaa kuulla henkilökohtaisen elämän yksityiskohtia mutta olen otettu, että kirjoittaja uskoo minun tietooni jotain siitä, mitä hän työssään ja elämässään kokee juuri nyt. Tiedän, miten hän nauttii linturetkistään. Tiedän, että hänen puolisonsa etsii töitä ja lapset ovat saaneet päiväkotipaikan. Erityisenä arvostuksen osoituksena koen sen, että kirjoittaja raottaa näkymää myös vaikeisiin hetkiinsä. Ennen kaikkea saan kuulla, miten Jumalan sana on häntä puhutellut ja millaisiin toimiin hän on tämän puhuttelun johdosta ryhtynyt.

Kirjoittaja kutsuu minut mukaan Jumalan kansan elämään. Kirjeen kääntöpuolelle tultaessa näkymät laajenevat ja syvenevät. Pääsen seuraamaan hetkiä ja tilanteita kadulle, kahviloihin ja seurakunnan keskelle, missä Jumalan ikiaikaisia suunnitelmia omalla persoonallisella otteellaan tähyävän työntekijän visio kohtaa maankamaran. Tulen tempaistuksi mukaan jatkokertomuksiin, joiden seuraavia vaiheita en halua hukata. Saan tietää, mitä nyt olisi aika rukoilla ja mitä apua työssä nyt tarvittaisiin.

Kirjoittaja rohkaisee minua elämään Jumalaan turvaten. Ennen päätössanojaan kirjoittaja punoo kertomansa asiat yhdeksi langaksi ja sitoo narun joltain kohdaltaan kiinni Raamatun sanaan, kirkkovuoden kulkuun tai johonkin uskomme peruspilariin. Saan haukata palan rukiista leipää, joka virvoittaa sieluani. Tätä punomista tehdessään kirjoittaja ei unohda palata puhuttelemaan jälleen minua. Mitä tämä kaikki mahtaa puhua minulle juuri siinä kohdassa elämää, jossa nyt olen? Jos yhtään tuntuu siltä, laita viestiä tai soita, jutellaan lisää, hän päättää viestinsä. Jää tuntuma, että hän todella tarkoittaa, mitä sanoo ja päätän, että seuraavan kerran todella soitan hänelle.

Lasken kirjeen kädestäni ja hymyilen löydöilleni.

Hetki sitten keittiössä olin saanut kokea arkeeni asti yltäneen armon ihmeen. Ajatuksen kanssa kootun kirjeen kautta matkustin nyt toiselle puolelle maailmaa kokemaan yhteyttä ihmisiin ja tilanteisiin, joissa en koskaan ole ollut. Virkistyin seurasta ja elämän sykkeestä. Sain kokemuksen liittymisestä itseäni valtavan paljon suurempaan Jumalan todellisuuteen, täsmällisesti ja kotiin asti kannettuna.

Kun sydän tulee kosketetuksi, mikään ei saa unohtamaan.

------

Haluatko sinäkin tulla kosketetuksi lähettien kirjeistä? Liity valitsemasi lähetin renkaaseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)