keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Pääsiäisjuhliin kutsumassa

Lähettimme Liedenpohjat Ukrainan Odessasta kirjoittivat pääsiäisen alla:




Alkuvuosi on mennyt vauhdikkaasti. Juutalaisten pääsiäinen alkaa jo olla ovella. Se on maalis-huhtikuun vaihteessa. Niinpä viime viikolla sain Jews for Jesus -viikkokokouksessa oman osuuteni kutsutraktaateista jaettavaksi. Osuuteni on tällä kertaa noin 10 000, kun väkeä on tavallista vähemmän. Kaikkiaan jaamme kutsutraktaatteja 80 000. Sää vain näyttää olevan lähipäivinä aika lailla huono. Siksi itsekin aloitin jo viime viikolla torstaina ja perjantaina niitä jakamaan. Ilma oli vielä mukavan keväinen. Torstaina oli paljon erityisesti juutalaisia liikkeellä. Olisivatkohan sitten lukeneet säätiedotuksesta, että kylmenevää oli luvassa. Jaoin siis kutsuja messiaanisten seurakuntien pääsiäisjuhliin. Kutsussa oli kolme ajankohtaa ja osoitetta pääsiäissederille:

1. pe 30.3. klo 18.30 messiaaninen Luvattu maa seurakunta (Katovskajan kaupunginosa)
2. la 31.3. klo 17.00 messiaaninen Uusi Jerusalem seurakunta (Tserjomushkin kaupunginosa)
3. su 1.4. klo 10.00 Uusi Jerusalem seurakunnan uusi jumalanpalvelus paikka Tsernomorkassa, joka on asuinkeskittymä jo hieman Odessan ulkopuolella (aloitettu viime syksynä)

Moni, erityisesti juutalainen, pysähtyi sen verran, että antoi yhteystietonsa. Pysähtyneille annoin messiaanisten seurakuntien kutsun lisäksi kutsun Jews for Jesus (Juutalaiset Jeesukselle) -sederiin eli pääsiäisaterialle ja kotiin luettavaksi 4-sivuisen Bsora Tova – Hyvä uutinen -lehden, jonka aiheena on: Miten tämä yö eroaa kaikista muista öistä? 

Lehdessä on selitykset ja kappaleet seuraavista aiheista:

- Miksi käärimme kolme matsanpalaa yhteen liinaan?
- Miksi sederillä murretaan juuri keskimmäinen kolmesta matsan palasta?
- Missä on pääsiäislampaamme tai pääsiäisuhrimme nykyään?
- Seder, miten sitä juhlivat Jeesus ja hänen opetuslapsensa?
- Jeesus pääsiäislampaana
- Jerusalemin temppelin uhrikäytännön loppuminen
- Afikomen seremonia (keskimmäinen matsanpala taitetaan kahtia, kääritään liinaan, piilotetaan ja otetaan taas myöhemmin esille).

Myös yksi juutalaisen kulttuurikeskuksen eläkkeellä oleva organisaattori pysähtyi juttelemaan kanssani. Ensi kerran keskustelin hänen kanssaan bussimatkan aikana muutama vuosi sitten, kun olin matkalla keskustaan. Sittemmin olen törmännyt häneen useasti. Voitte rukoilla kaikkien tapaamieni juutalaisten puolesta, että Jumala vetäisi heitä puoleensa, niin että he kääntyisivät juutalaisen Messiaan, Jeesuksen, puoleen, ja että heillä olisi halu ja mahdollisuus tulla mukaan pääsiäisjuhliin.




Tänä vuonna päätimme järjestää Jews for Jesus (Juutalaiset Jeesukselle) -sederin perjantaina 30.3. klo 17 Keskushotellin salissa. Hotellin ja salin sijainti Odessan keskustassa on todella hyvä. Itse hotelli on neuvostoaikainen ja jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta ihan asiallinen. Samassa salissa pidetään Jews for Jesus -sapattikokous joka perjantai. Kutsumme sederiin uusia juutalaisia, jotka joskus ovat yhteystietonsa kadulla antaneet. Toivomme ja rukoilemme että mukaan tulisi uusia, ja että ainakin osa heistä voisi alkaa käymään sapateissa säännöllisesti kuulemassa Jumalan Sanaa. Igor ja Galina ovat matkoilla, joten olen juhlasta kokonaisvastuussa. Itse sederin vetävät Gennadij ja Larissa.

Tähän perjantain sederiin emme tilan vuoksi jakaneet kutsuja avoimesti kadulla, vaan annoin niitä vain kadulla pysähtyneille juutalaisille ja lisäksi teen puhelinsoittoja juutalaiskoteihin. Sata henkeä kyllä juuri ja juuri mahtuu tarvittaessa. Tällä viikolla torstaina myös laitetaan tiedossamme oleviin osoitteisiin postitse kutsu niin Jews for Jesus -sederiin kuin messiaanisten seurakuntien juhlatilaisuuksiin, joiden otsikkona on Jeeus Kristus juutalaisessa pääsiäisessä.




---
Ahkera kutsujen jakaminen tuotti tulosta. Pääsiäisjuhlia vietettiin neljään kertaan. Perjantain molempiin sedereihin tuli noin 110 henkeä, lauantain sederiin lähes 180 henkeä ja sunnuntainakin oli osallistujia vielä 30. Osallistujista juutalaisia oli noin 40–50 %. Mukaan tuli niin vanhoja tuttuja kuin myös ensikertaa mukaan uskaltautuneita. Jotkut heistä rukoilivat myös katumusrukouksen ja vastaanottivat Jeesuksen omaksi Messiaakseen.

Myös Jeesus opetuslapsineen vietti juuri seder-ateriaa (Luuk. 22:14–16):

Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: "Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa."

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Hengessä eläen: kutsu muuttuvaan ja muuttavaan opetuslapseuteen




Taidokkaat esitykset toivat vahvan viestin afrikkalaisen kuoromusiikin voimasta.



”Meidät on kutsuttu kasteen kautta muuttuvaan ja muuttavaan opetuslapseuteen, Kristus-keskeiseen elämäntapaan maailmassa, jossa monet ihmiset kohtaavat epätoivoa, torjuntaa, yksinäisyyttä ja arvottomuutta.”

Tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuottaan viettävän Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) ekumeeninen maailmanlähetyskonferenssi järjestettiin 8.-15.3 Arushassa Tansaniassa. Edellinen vastaava kokous pidettiin Ateenassa vuonna 2005. Nyt kokoonnuttiin toista kertaa Afrikassa. Vuonna 1958 Ghanassa järjestetyn konferenssin jälkeen monet maanosan valtiot ja lähetystyön tuloksena syntyneet kansalliset kirkot ovat itsenäistyneet. Maailman kristillisyyden painopiste on siirtynyt Afrikkaan, mistä löytyvät nykyään myös maailman suurimmat luterilaiset kirkot: Etiopian Mekane Yesus -kirkko ja Tansanian evankelis-luterilainen kirkko, joka toimi Arushan kokouksen isäntäkirkkona.

Kokoukseen osallistui 1024 osanottajaa, joista 543 oli kirkkojen virallisia delegaatteja. Miehiä osallistujista on 605 ja naisia 419. Sain toimia yhtenä kolmesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaateista. Suomen ortodoksisella kirkolla oli kokouksessa kaksi delegaattia. Suomalaisia oli eri yhteyksien kautta ja eri tehtävissä mukana kaikkiaan liki 30.




Suomalaisia konferenssin osallistujia.

 
Arushan kokousohjelma oli laadittu tuomaan esille afrikkalaisen kristillisyyden ominaispiirteitä. Paras tuntuma Afrikkaan syntyi ensikertalaiselle kuitenkin yksityisten kohtaamisten ja keskustelujen kautta. Tansanian tuntevat lähetystyöntekijät kertoivat värikkäästi niin liikennekulttuurista, kirkkojen kuorokilpailuista, seksuaalietiikasta kuin turvallisuustilanteestakin. Päivittäisten raamattutyöskentelyjen jälkeen pöytäkeskustelussa oli hienoa, kirkkokunnasta riippumatta, kuulla niin Afrikan kuin muiden maiden edustajien uskon ilmaisuja. Afrikkalaisen musiikin, erityisesti kuorolaulun, voima tuli vaikuttavalla tavalla esiin konferenssin aikana. Eräillä on rytmi veressä!

Lieneekö paikallinen korostus, että konferenssin hartauselämä oli vilkasta ja nousi eri traditioiden pohjalta. Sekä liturgisissa osissa että lauluissa käytettiin eri kieliä, myös viittomakieltä. Yhteen ääneen lausuttu Isä meidän – rukous kunkin omalla kielellä toimi kokoavana elementtinä. Sunnuntaina vierailimme eri paikallisissa kirkoissa. Itse osallistuin Arushan ortodoksikirkon kolmituntiseen piispan liturgiaan, joka kielimuurinkin takia jäi ulkokohtaiseksi kokemukseksi. Kontekstualisointi tansanialaiseen kulttuuriin ilmeni musiikin kautta vasta pihapiirissä.

Arushan ortodoksikirkossa suomalaiset delegaatit Markus Silvola Hanna Lindberg Trinidad
 ja Tobagolaisen delegaatin seurassa.


Kristinuskon painopisteen muutoksen myötä myös lähetyksen painopiste on siirtynyt pois Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Ne, jotka ovat samaistaneet kristinuskon ja länsimaisen kristillisyyden, ovat joutuneet terveelliseen kriisiin. Kolonialistista lähetystyön historiaa, ”valkoisen miehen taakkaa”, on syytäkin käydä rehellisesti läpi ja tämä työskentely näkyi myös Arushassa.

Tuli kuitenkin tuntuma, että asiassa on vaikea päästä eteenpäin ja kristillisen lähetyksen historia kapeutuu vain viimeiseen 200 vuoteen. Tosiasia, että evankeliumi ei ole lähtöisin Euroopasta mainittiin useasti, mutta mihin pitäisi palata, jotta päästään käsiksi alkuperäiseen, ei käynyt selväksi. Mistä löytyisi välineitä missiologisen uudistumisen mahdollistumiseksi?

KMN:n ekumeenisessa, vuonna 2013 julkaistussa Yhdessä kohti elämää -lähetysasiakirjassa puhutaan marginaaliin joutuneista ja miten heidän tulee olla lähetyksen keskiössä mission uusina toimijoina (mission from the margins). Myös Arushan kokouksessa lähetyksen reuna-alueet olivat usein esiin nostettu, mutta monitulkintaiseksi jäänyt yläkäsite, joka liitettiin kaikkeen mahdolliseen. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta yhteiskunnan ja kirkon reunamille epäkristillisesti työnnettyjen huomioiminen ja heidän kuulemisensa on tärkeää. Kirkon kuuluu kohdata kaikki ihmiset ja evankeliumi kuuluu kaikille. Suomalaisesta tämä kuulostaa itsestään selvältä modernin, kokonaisvaltaisen lähetystyön määritelmän näkökulmasta. Miten marginaalius sinänsä tekisi kenestäkään Jumalan mission asiantuntijaa ja toimijaa, jäi epäselväksi. 


      Matkassa mukana oli myös Viron kirkon lähetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru. Viron
 lähetyshistoria ulottuu myös Tansaniaan. Lue lisää:

 Kirkon nuorten draamaryhmän vaikuttava esitys konferenssin avajaisissa.


Mission uutta suuntaa omista lähtökohdistaan ja historiastaan käsin etsivät eurooppalaiset kirkot ja lähetysjärjestöt saattavat huomaamattaan jatkaa kolonialistista ohjaustaan. Tästä esimerkkinä erään afrikkalaisen kirkon nuori johtaja kertoi, että heidän länsimainen yhteistyökumppaninsa rahoittaa avokätisesti kehitysyhteistyöprojekteja, mutta evankelistojen kouluttamiseen on vaikea saada tukea. Hänen kirkkonsa näkökulmasta tälle olisi ensisijainen tarve.

Usko on universaalia ja Raamattu puhuttelee kaikkia kansoja. Kristinuskoa on viimeiset pari sataa vuotta levitetty maailmassa pääosin länsimaisessa kulttuurisessa muodossa, jossa se on paljolti vieraantunut juutalaisista juuristaan. Evankeliumin uudelleen kontekstualisoinnista takaisin juutalaiseen viitekehykseen voisi olla missiologisesti hyötyä kaikkien kansojen keskuudessa tehtävää työtä ajatellen. Yhteys kristillisen uskon juutalaisiin juuriin ja Jeesukseen uskoviin juutalaisiin kuitenkin puuttui Arushassa. Siinä yksi ekumeenisessa lähetyskeskustelussa reuna-alueille jätetty ryhmä, jonka kanssa käytävä dialogi haastaisi ja hyödyttäisi varmasti molempia osapuolia. 

 Maailman kristillisyyden painopiste on siirtynyt Afrikkaan. Sieltä löytyvät tällä hetkellä myös suurimmat luterilaiset kirkot.


Me kaikki kolme kirkkomme delegaattia olimme maallikkoja. Meidän kutsumisemme edustamaan Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa nimenomaan ei-ammattiteologeina lähettää mielestäni vahvan viestin lähetyksen kuulumisesta kaikille kristityille, kaikille seurakuntalaisille. Arushan kutsu elävään opetuslapseuteen, muuttumaan ja muuttamaan, elämään todeksi lähetyselämää, on tarkoitettu koko kirkolle ja kaikille sen jäsenille.

”Opetuslapseus on sekä lahja että kutsu. Se kutsuu meitä olemaan aktiivisia Jumalan työtovereita maailman muuttamiseksi. Me jaamme Jumalan armon osallistumalla Jumalan lähetykseen. Opetuslapseuden matka johtaa meidät jakamaan ja elämään todeksi Jumalan rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa. Se tapahtuu etsimällä oikeudenmukaisuutta ja rauhaa tavoilla, jotka ovat toisenlaisia kuin ne, mitä maailma tarjoaa.

Sitaatit Arushan Hengessä eläen: kutsu muuttavaan opetuslapseuteen -julkilausumasta. Lue lausuma kokonaan täältä





Teksti ja kuvat: Hanna Lindberg

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?open&cid=Content42E5ED