maanantai 9. huhtikuuta 2018

Hengessä eläen: kutsu muuttuvaan ja muuttavaan opetuslapseuteen




Taidokkaat esitykset toivat vahvan viestin afrikkalaisen kuoromusiikin voimasta.



”Meidät on kutsuttu kasteen kautta muuttuvaan ja muuttavaan opetuslapseuteen, Kristus-keskeiseen elämäntapaan maailmassa, jossa monet ihmiset kohtaavat epätoivoa, torjuntaa, yksinäisyyttä ja arvottomuutta.”

Tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuottaan viettävän Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) ekumeeninen maailmanlähetyskonferenssi järjestettiin 8.-15.3 Arushassa Tansaniassa. Edellinen vastaava kokous pidettiin Ateenassa vuonna 2005. Nyt kokoonnuttiin toista kertaa Afrikassa. Vuonna 1958 Ghanassa järjestetyn konferenssin jälkeen monet maanosan valtiot ja lähetystyön tuloksena syntyneet kansalliset kirkot ovat itsenäistyneet. Maailman kristillisyyden painopiste on siirtynyt Afrikkaan, mistä löytyvät nykyään myös maailman suurimmat luterilaiset kirkot: Etiopian Mekane Yesus -kirkko ja Tansanian evankelis-luterilainen kirkko, joka toimi Arushan kokouksen isäntäkirkkona.

Kokoukseen osallistui 1024 osanottajaa, joista 543 oli kirkkojen virallisia delegaatteja. Miehiä osallistujista on 605 ja naisia 419. Sain toimia yhtenä kolmesta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaateista. Suomen ortodoksisella kirkolla oli kokouksessa kaksi delegaattia. Suomalaisia oli eri yhteyksien kautta ja eri tehtävissä mukana kaikkiaan liki 30.




Suomalaisia konferenssin osallistujia.

 
Arushan kokousohjelma oli laadittu tuomaan esille afrikkalaisen kristillisyyden ominaispiirteitä. Paras tuntuma Afrikkaan syntyi ensikertalaiselle kuitenkin yksityisten kohtaamisten ja keskustelujen kautta. Tansanian tuntevat lähetystyöntekijät kertoivat värikkäästi niin liikennekulttuurista, kirkkojen kuorokilpailuista, seksuaalietiikasta kuin turvallisuustilanteestakin. Päivittäisten raamattutyöskentelyjen jälkeen pöytäkeskustelussa oli hienoa, kirkkokunnasta riippumatta, kuulla niin Afrikan kuin muiden maiden edustajien uskon ilmaisuja. Afrikkalaisen musiikin, erityisesti kuorolaulun, voima tuli vaikuttavalla tavalla esiin konferenssin aikana. Eräillä on rytmi veressä!

Lieneekö paikallinen korostus, että konferenssin hartauselämä oli vilkasta ja nousi eri traditioiden pohjalta. Sekä liturgisissa osissa että lauluissa käytettiin eri kieliä, myös viittomakieltä. Yhteen ääneen lausuttu Isä meidän – rukous kunkin omalla kielellä toimi kokoavana elementtinä. Sunnuntaina vierailimme eri paikallisissa kirkoissa. Itse osallistuin Arushan ortodoksikirkon kolmituntiseen piispan liturgiaan, joka kielimuurinkin takia jäi ulkokohtaiseksi kokemukseksi. Kontekstualisointi tansanialaiseen kulttuuriin ilmeni musiikin kautta vasta pihapiirissä.

Arushan ortodoksikirkossa suomalaiset delegaatit Markus Silvola Hanna Lindberg Trinidad
 ja Tobagolaisen delegaatin seurassa.


Kristinuskon painopisteen muutoksen myötä myös lähetyksen painopiste on siirtynyt pois Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Ne, jotka ovat samaistaneet kristinuskon ja länsimaisen kristillisyyden, ovat joutuneet terveelliseen kriisiin. Kolonialistista lähetystyön historiaa, ”valkoisen miehen taakkaa”, on syytäkin käydä rehellisesti läpi ja tämä työskentely näkyi myös Arushassa.

Tuli kuitenkin tuntuma, että asiassa on vaikea päästä eteenpäin ja kristillisen lähetyksen historia kapeutuu vain viimeiseen 200 vuoteen. Tosiasia, että evankeliumi ei ole lähtöisin Euroopasta mainittiin useasti, mutta mihin pitäisi palata, jotta päästään käsiksi alkuperäiseen, ei käynyt selväksi. Mistä löytyisi välineitä missiologisen uudistumisen mahdollistumiseksi?

KMN:n ekumeenisessa, vuonna 2013 julkaistussa Yhdessä kohti elämää -lähetysasiakirjassa puhutaan marginaaliin joutuneista ja miten heidän tulee olla lähetyksen keskiössä mission uusina toimijoina (mission from the margins). Myös Arushan kokouksessa lähetyksen reuna-alueet olivat usein esiin nostettu, mutta monitulkintaiseksi jäänyt yläkäsite, joka liitettiin kaikkeen mahdolliseen. Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta yhteiskunnan ja kirkon reunamille epäkristillisesti työnnettyjen huomioiminen ja heidän kuulemisensa on tärkeää. Kirkon kuuluu kohdata kaikki ihmiset ja evankeliumi kuuluu kaikille. Suomalaisesta tämä kuulostaa itsestään selvältä modernin, kokonaisvaltaisen lähetystyön määritelmän näkökulmasta. Miten marginaalius sinänsä tekisi kenestäkään Jumalan mission asiantuntijaa ja toimijaa, jäi epäselväksi. 


      Matkassa mukana oli myös Viron kirkon lähetyskeskuksen johtaja Leevi Reinaru. Viron
 lähetyshistoria ulottuu myös Tansaniaan. Lue lisää:

 Kirkon nuorten draamaryhmän vaikuttava esitys konferenssin avajaisissa.


Mission uutta suuntaa omista lähtökohdistaan ja historiastaan käsin etsivät eurooppalaiset kirkot ja lähetysjärjestöt saattavat huomaamattaan jatkaa kolonialistista ohjaustaan. Tästä esimerkkinä erään afrikkalaisen kirkon nuori johtaja kertoi, että heidän länsimainen yhteistyökumppaninsa rahoittaa avokätisesti kehitysyhteistyöprojekteja, mutta evankelistojen kouluttamiseen on vaikea saada tukea. Hänen kirkkonsa näkökulmasta tälle olisi ensisijainen tarve.

Usko on universaalia ja Raamattu puhuttelee kaikkia kansoja. Kristinuskoa on viimeiset pari sataa vuotta levitetty maailmassa pääosin länsimaisessa kulttuurisessa muodossa, jossa se on paljolti vieraantunut juutalaisista juuristaan. Evankeliumin uudelleen kontekstualisoinnista takaisin juutalaiseen viitekehykseen voisi olla missiologisesti hyötyä kaikkien kansojen keskuudessa tehtävää työtä ajatellen. Yhteys kristillisen uskon juutalaisiin juuriin ja Jeesukseen uskoviin juutalaisiin kuitenkin puuttui Arushassa. Siinä yksi ekumeenisessa lähetyskeskustelussa reuna-alueille jätetty ryhmä, jonka kanssa käytävä dialogi haastaisi ja hyödyttäisi varmasti molempia osapuolia. 

 Maailman kristillisyyden painopiste on siirtynyt Afrikkaan. Sieltä löytyvät tällä hetkellä myös suurimmat luterilaiset kirkot.


Me kaikki kolme kirkkomme delegaattia olimme maallikkoja. Meidän kutsumisemme edustamaan Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa nimenomaan ei-ammattiteologeina lähettää mielestäni vahvan viestin lähetyksen kuulumisesta kaikille kristityille, kaikille seurakuntalaisille. Arushan kutsu elävään opetuslapseuteen, muuttumaan ja muuttamaan, elämään todeksi lähetyselämää, on tarkoitettu koko kirkolle ja kaikille sen jäsenille.

”Opetuslapseus on sekä lahja että kutsu. Se kutsuu meitä olemaan aktiivisia Jumalan työtovereita maailman muuttamiseksi. Me jaamme Jumalan armon osallistumalla Jumalan lähetykseen. Opetuslapseuden matka johtaa meidät jakamaan ja elämään todeksi Jumalan rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa. Se tapahtuu etsimällä oikeudenmukaisuutta ja rauhaa tavoilla, jotka ovat toisenlaisia kuin ne, mitä maailma tarjoaa.

Sitaatit Arushan Hengessä eläen: kutsu muuttavaan opetuslapseuteen -julkilausumasta. Lue lausuma kokonaan täältä





Teksti ja kuvat: Hanna Lindberg

http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp3?open&cid=Content42E5ED


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)