lauantai 4. elokuuta 2018

Hanna Lindberg: Sisäisesti olemassa

Kotimaantyön johtajan Hanna Lindbergin puhe Lähetyksen kesäpäivillä 17.6.2018:


Kotimaantyön johtaja Hanna Lindberg Lähetyksen kesäpäivillä su 17.6. Kuva: Mikko Saari.


Sisäisesti olemassa


"Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne." (Ef. 3:16)

So wake me up when it's all over, when I'm wiser and I'm older.
All this time I was finding myself, and I didn't know I was lost.
Herätä minut, kun kaikki on ohi. Silloin kun olen vanhempi ja viisaampi. Koko tämän ajan yritin löytää itseni. En tiennyt, kuinka hukassa olinkaan.


Nämä ovat sanoitusta EDM- eli elektronisen tanssimusiikin aallon menestyneimpiin tähtiin kuuluneen Aviciin eli ruotsalainen Tim Berglingin suositusta kappaleesta Wake me up. Avicii kuoli viime huhtikuussa vain 28-vuotiaana. Aviciin vanhemmat kirjoittivat julkaisemassaan kirjeessä, että maailmankuulu muusikko ei kestänyt enempää.

”Rakas Timimme oli etsijä, hauras taiteellinen sielu, joka etsi vastauksia olemassaoloon liittyviin kysymyksiin. Hän oli ylisuorittava perfektionisti, joka matkusti ja työskenteli kovassa tahdissa, mikä johti äärimmäiseen stressiin, vanhemmat kuvailevat kirjeessään. Vanhemmat kertovat, että kun heidän poikansa lopetti keikkailun, hän halusi löytää tasapainon elämässä ollakseen onnellinen ja voidakseen tehdä sitä, mitä hän rakasti eniten eli musiikkia.”

”Hän kamppaili ajatusten kanssa, jotka liittyivät tarkoitukseen, elämään ja onnellisuuteen. Hän ei jaksanut enää. Hän halusi löytää rauhan.

Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Ef. 3:16
Elämä-lehden numerossa 6-7/2018 Noora Nätkin kertoo oman tarinansa.

Noora koki sukupuolidysforiaa eli sukupuoliristiriidan aiheuttamaa kokonaisvaltaista pahan olon tunnetta.

”Johtaako sukupuolidysforia vääjäämättä transsukupuolisuuteen ja sukupuolenvaihdokseen?” Noora Nätkin kertoo oman tarinansa.

– Inhosin omaa kehoani ja uskoin, että poikana eläminen olisi helpompaa, Noora Nätkin, kristitty teologian opiskelija Helsingistä muistelee sukupuolidysforiaansa.

Nätkin alkoi 5-vuotiaana kokea halua olla poika, vaikka oli syntynyt tytöksi. Hän hyljeksi pukeutumisessaan ja leikeissään tyttömäisiä piirteitä ja ilmaisi sen sijaan poikamaista tarmoa ja aggressiivisuutta. Sisäisen pojan kokemus jatkui aaltoillen läpi lapsuuden ja nuoruuden. Välillä tuli kausia, jolloin tyttönä oleminen oli melko mukavaa, mutta toivomus pojaksi muuttumisesta tuli aina takaisin ja jatkui murrosikään. Teininä Nätkinissä heräsi myös seksuaalinen kiinnostus samansukupuolisiin ikätovereihin.

– Koin olevani enemmän homo- tai biseksuaali kuin transsukupuolinen, en identifioinut itseäni koskaan transihmiseksi.

Nätkinin lähipiiri ilmaisi huolta ja ihmetystä hänen sukupuolihämmennyksestään, mutta hän arvelee, että asiat olisivat voineet tämän päivän sukupuolilobbauksen aikana päättyä toisin.

Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne." Ef. 3:16

Jason Lepojärvi kommentoi maaliskuussa Facebookissa myönteisesti Pia Rendicin kirjaa Voihan porno. Lepojärvi kirjoittaa teemasta mm. seuraavaa:

”Vaikka se olisikin muodikasta, en ole pornon puolestapuhuja. Syy on yksinkertainen. Juopot, syöpöt ja nettiriippuvaiset eivät oikeasti nauti juomasta, ruoasta ja tiedosta. He raapivat kutinaa. Tämä traaginen vähenevän tuoton laki pätee myös pornoon. Pia Rendic on asettunut uusimassa teoksessaan pornoa vastaan – seksin ja nautinnon puolesta."

Pornokeskustelussa esiintyy paljon valitettavaa moralismia. Pornon vastustajia syytetään seksuaalikielteisiksi tiukkapipoiksi. C. S. Lewis vastasi syytteeseen kieltävästi: ”Jos moitin nektariinejani varastavia poikia, tarkoittaako se, etten pidä nektariineista? Tai edes pojista? Ehkäpä se, mistä en pidä, on varastaminen.

Lewisin, Rendicin ja muiden pornokriitikoiden maailmankuva on yltiöpositiivinen. He eivät pidä pornosta, koska he kokevat, että se vääristää jotakin äärettömän hyvää ja kaunista: kehon, seksin ja rakkauden.

Myös pornon arvostelijat saattavat sortua moralismiin. Itse en luottaisi kritiikkiin, joka nousee keho- tai seksuaalikielteisyydestä. Väärinkäyttö ei kumoa käyttöä. Hyvä pysyy aina hyvänä, vaikka sitä vääristetäänkin. Teon kielteisyyttä ei saa koskaan siirtää teon kohteeseen. Nektariini ja sen varastaminen ovat eri asioita. Paavi Johannes Paavali II mukaan pornon ongelma ei ole se, että se paljastaa liikaa, vaan se, ettei se paljasta tarpeeksi. Porno ei paljasta ihmistä”, summaa Lepojärvi.


Mistä löytyisi kiinnekohta, josta käsin lähteä liikkeelle, mihin suunnata ja mistä käsin lähteä etsimään ja löytämään itseään?
Millä eväillä ja mistä lähtökohdista itse määritellä itsensä, ettei lopputuloksena ole vain yleinen tyytymättömyys, ulkoisen muuttaminen ja sisäinen tyhjyys?

Miten olla sisäisesti olemassa, kun ulkopuolelta sanotaan ja määritellään kuka ja mikä sinun pitäisi olla tai mitä et saa olla? Miten olla sisäisesti olemassa, elossa?


Minut oli kutsuttu toimimaan kirkkomme edustajana, delegaattina, Kirkkojen maailmanneuvoston järjestämässä Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssissa Arushassa, Tansaniassa viime maaliskuussa. Konferenssiin osallistui yli 1000 lähetyksessä ja evankelioimistyössä mukana olevaa osanottajaa, jotka edustivat eri kristillisiä perinteitä kaikkialta maailmasta. Me kaikki kolme Suomen evankelis-luterilaisen kirkon delegaattia olimme maallikkoja. Kirkon missiossa eri tehtävissä toimivien maallikkojen kutsuminen edustamaan kirkkomme lähetystyötä antaa vahvan viestin lähetyksen kuulumisesta kaikille kristityille, ei esimerkiksi vain tietyn koulutuksen omaaville ammattiteologeille. Toivon, että kirkossamme keskustelu lähetystyöstä laajenee myös seurakuntatasolla koskemaan kaikkia ja seurakuntalaisten omistajuus lähetyksestä vahvistuu.


Antoisinta konferenssissa oli kohdata erilaisia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan ja kokea uskon yhteyttä kulttuurin ja esimerkiksi kielen erilaisuudesta huolimatta. Konferenssi antoi itselleni valtavasti mielenkiintoista ajattelun ja perehtymisen aihetta.


Päällimmäisenä Arushasta ajatuksiin ja pohdintaan jäi ehkä yllättäen kaksi erityisesti identiteettiin liittyvää teemaa, jotka tuntuvat nousevan eri lähtökohdista ja jopa sulkevan toisensa pois. Konferenssin yleisotsikko oli Hengessä eläen: kutsu muuttavaan opetuslapseuteen.

Opetuslapseus kuvattiin sekä lahjaksi että tehtäväksi. Opetuslapseus kutsuu meitä olemaan aktiivisia Jumalan työtovereita maailman muuttamiseksi. Meidät on kutsuttu kasteen kautta muuttuvaan ja muuttavaan opetuslapseuteen, Kristus-keskeiseen elämäntapaan maailmassa, jossa monet ihmiset kohtaavat epätoivoa, torjuntaa, yksinäisyyttä ja arvottomuutta. Opetuslapseuden matka johtaa meidät jakamaan ja elämään todeksi Jumalan rakkautta Jeesuksessa Kristuksessa. Se tapahtuu etsimällä oikeudenmukaisuutta ja rauhaa tavoilla, jotka ovat toisenlaisia kuin ne, mitä maailma tarjoaa (Joh. 14:27). Siksi me vastaamme Jeesuksen kutsuun seurata häntä maailman reuna-alueilla.

Teemme sen Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina sekä yksilöinä että yhteisöinä. Näin asia muotoiltiin hienosti Arushan julkilausumassa.


Miten tullaan missionääriseksi seuraajaksi, opetuslapseksi? Miten uudistutaan ja uudistetaan? Tähän kuulin Arushassa monta näkökulmaa. Keniassa toimiva arkkipiispa kehotti kristittyjä elämään elämää, joka kutsuu muita mukaan. Kyse ei ole vain verbaalisesta kutsusta vaan myös oman elämän esimerkistä, erityisesti johtajien kohdalla. Yhdysvaltalainen professori korosti lähetyksen globaalia yhteyttä ja koulutuksen merkitystä, sillä koulutuksen kautta myös mielen uudistuminen on mahdollista. Karismaattinen metodisti nosti esiin eron teologisten opintojen ja opetuslapseuden välillä. Piispan ja papin tittelit vaihtuvat ja muuttuvat, pysyvä titteli jokaiselle kristitylle on Jeesuksen opetuslapsi. Opetuslapsen tulee olla juurtunut toivon evankeliumiin ja lähetysajattelun tulee nousta radikaalista sitoutumisesta Jumalan sanaan sellaisena kuin sen tunnemme. Etelä-Amerikkalainen puheenvuoronpitäjä kiteytti useassa puheenvuorossa esille nousseen opetuslapsen elämäntavan merkityksen evankeliumin julistamisessa: ”Silloin kun sanat ja teot ovat ristiriidassa, teot puhuvat kuuluvammin!”

Opetuslapseus ei ole vain tehtävä, vaan se on myös ja ennen kaikkea identiteetti. Siitä, keitä me olemme suhteessa Jumalaan, tulee myös tehtävämme tässä maailmassa.

Toinen tapa identifioida ihmiset oli katsoa meitä marginaalien näkökulmasta. KMN:n ekumeenisessa, vuonna 2013 julkaistussa Yhdessä kohti elämää -lähetysasiakirjassa puhutaan marginaaliin joutuneista ja miten heidän tulee olla lähetyksen keskiössä mission uusina toimijoina (mission from the margins). Myös Arushan kokouksessa lähetyksen reuna-alueet olivat usein esiin nostettu, mutta monitulkintaiseksi jäänyt yläkäsite, joka liitettiin lähes kaikkeen mahdolliseen. 

Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta yhteiskunnan ja kirkon reunamille epäkristillisesti työnnettyjen huomioiminen ja heidän kuulemisensa on tärkeää. Kirkon kuuluu kohdata kaikki ihmiset ja evankeliumi kuuluu kaikille. Suomalaisesta tämä kuulostaa itsestään selvältä modernin, kokonaisvaltaisen lähetystyön määritelmän näkökulmasta. Miten marginaalius sinänsä tekisi kenestäkään Jumalan mission asiantuntijaa ja toimijaa, jäi epäselväksi. Marginaalissa olijat jäivät määrittelemättä ja näyttävät vaihtelevan tilanteen ja aikakauden mukaan.

Sambialainen delegaatti tiivisti afrikkalaisista ja eurooppalaisista koostuneen keskusteluryhmän ymmärryksen lähetyksen reuna-alueista Matteus 5:11 äärellä seuraavasti: ”Köyhyys, rikkaus, kärsimys tai elämän turvallisuus eivät sinänsä ole merkki Jumalan siunauksesta eivätkä tee kenestäkään opetuslasta tai lähetystyöntekijää. Opetuslapseudessa on oleellista kenen opetuksen seuraamiseen sitoutuu. Voimme joutua kärsimään omien tekojemme tähden, mutta vaino Jeesuksen tähden julistetaan siunaukseksi ja hänen tähtensä kärsimään joutuvia nimitetään onnellisiksi.”

On ollut hätkähdyttävää löytää samaa marginaali-ajattelua, ihmisten luokittelua vahvasti vähemmistö-enemmistö jaottelun kautta poliittisesta ideologiasta, jossa lähtökohta on, että valtaapitävät sortavat vähemmistöjä ja muutos nousee vähemmistöistä. Tämä on klassinen lähtökohta totalitarismille.

Tämä on näkynyt erityisesti viime aikoina Suomessa käytävässä julkisessa keskustelussa vahvana vastakkainasetteluna. Kaikessa nähdään valtaa ja hyväksikäyttöä ja lyödään kiilaa esimerkiksi sukupuolten välille. Tuntuu, että tavoite on vain kritisoida, ei rakentaa tai etsiä ratkaisuja. Ihmisiä ei nähdä enää yksilöitä, vaan heidät luokitellaan vahvasti johonkin ryhmään, heitä arvioidaan ryhmän jäsenyyden kautta ja erilaiset ryhmät laitetaan vastakkain.
Opetuslapseus ja marginaali. Kaksi toisensa poissulkevaa ja eri lähtökohdista nousevaa tapaa identifioida ja identifioitua. On aivan oleellista mihin kirkossamme katsotaan kristityn identiteetin perustuvan ja mikä se on.

Luomiskertomuksessa annetaan lähtökohdat ja raamit ihmisen identiteetille:

"Jumala sanoi; Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme. Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät." 1. Moos. (1: 26, 27)

"Ja Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin hänestä tuli elävä olento." (1. Moos. 2:7)

Me edustamme erilaisuutta ja kuulumme eri ryhmiin: on olemassa miehiä ja naisia, raamatun mukaan juutalaisia ja ei-juutalaisia eli pakanoita, on eri rotuja, kieliä ja kansallisuuksia. Ihmisen arvo tai identiteetti ei perustu yhteen tai useampaankaan ryhmäominaisuuteen, vaan Jumalan lapseuteen, joka yhdistää yli erilaisuuden. Kristillinen ihmiskuva nousee kaikessa yhteisöllisyydessään yksilön arvosta suhteessa Jumalaan luotuna ja lunastettuna. Kansallisuuden, rodun ja sukupuolen tai suuntautuneisuuden yli nousee Jumalan lapseus, mikä yhdistää kristityt, mutta ei pakota yhdenmukaisuuteen. Kristillinen ihmiskuva ei häivytä tai yhdenmukaista erilaisuutta, sillä se on osa Jumalan luomistyön rikkautta ja Jumalan kuvaa.

Tästä moneuden rikkaudesta puhuu upeasti Ilmestyskirjan kuvaus taivaallisesta Jerusalemista, mihin kaikki kansat ja kielet yhdessä, mutta edelleen tunnistettavina ja kuultavina, kokoontuvat (22:1-4 ). Kaupungin valtakadulla, elävän veden virran haarojen keskellä kasvaa elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa.

On keskeistä, että ihmisoikeuksien ajaminen nousee kristillisestä ihmiskuvasta ja ihmisarvo perustuu Jumalan luomistyöhön. 

Vähemmistöjen oikeuksien ajaminen vieraannuttavaa ja erilleen ajavaa vastakkainasettelua käyttäen ei ole kristillistä. Esimerkiksi naisten tasa-arvoisten mahdollisuuksien ja tasa-arvoisten oikeuksien ajamisen ei tule tapahtua asettamalla naiset ja miehet vastakkain. Meidän ei tule luoda eikä ylläpitää poissulkevaa toiseutta eikä toimia tai puhua vieraannuttavaa vastakkainasettelua syventävällä tavalla. Meidät on kutsuttu muuttuvaan ja muuttavaan opetuslapseuteen, toimimaan ja elämään yhteistyötä mahdollistavalla ja rakentavalla tavalla. Etsimään oikeudenmukaisuutta ja rauhaa tavoilla, jotka ovat toisenlaisia kuin ne, mitä maailma tarjoaa. Näin Arushan julkilausumakin meitä kehottaa.

Kristillisen käsityksen mukaan ihmisarvomme ei perustu sukupuoleen, virkaan, varallisuuteen, rotuun tai muihin vastaaviin tekijöihin. Olemme ihmisinä arvokkaita siksi, että Jumala on luonut meidät, ja Jeesus on kuollut meidän kaikkien puolesta. Sanotaan, että ihmisillä on kaksi ongelmaa: naimattomuus ja avioliitto. Monet naimattomat käyvät välillä aikamoista kamppailua kaipauksen, odotuksen ja pettymysten kanssa, jotta elämä ei kaventuisi vain siviilisäädyn ympärille. Avioliitossa pitää jaksaa ja sietää itsensä lisäksi myös sitä toista. 

Kaikissa olosuhteissa ja elämäntilanteissa suurin haaste on elää rehellisenä, itsensä ja Jumalan edessä läpinäkyvänä. Kristittyinä identiteettimme ei ole siviilisäädyn, työroolin tai minkään muunkaan aseman varassa, vaan Jumalan lapseudessa. Tästä nousee toivon näkökulma kaikenlaisiin elämäntapoihin. Jumala lähtee lähelle, kutsuu lähelleen ja haluaa kasvattaa lähellään. Hän tekee näin sekä avioliiton että naimattomuuden kautta. Mahdollisuus kokea rakkautta ja kasvaa ihmisenä ei ole sidottu vain parisuhteeseen vaan Jumala-suhteeseen. Kaija-Maria Junkkarin sanoin: ”Elämä ei välttämättä annakaan sitä, mitä ihminen olisi halunnut, vaan pikemminkin sitä, mitä hän tarvitsee kasvaakseen kokonaiseksi ihmiseksi.”

Noora Nätkin kertoo Elämä-lehden (6-7/2018) haastattelussa omassa elämässään tapahtuneesta mullistavasta muutoksesta näin:
”Seitsemän vuotta sitten Nätkinin elämän suunta muuttui. Uskontokriittisessä perheessä kasvanut Nätkin kiinnostui Jeesuksesta, kun koulun uskonnonopettaja ilmaisi avoimesti uskoaan.

- Uskoontulo on aina ihme. Tuli uskoon, kun tutkin Raamattua yksin kotona ja katsoin TV7-ohjelmia. Uskoontulo oli muutaman vuoden prosessi, joka vaati paljon.

Nätkin on sitä mieltä, että käännekohtana hänen uskonelämässään oli ymmärrys siitä, että omaa elämää on muutettava, jos haluaa todella seurata Jeesusta. Hän alkoi eheytyä seksuaalisuuden alueella ja tajusi, ettei ole Jumalan tahdon mukaista muuttaa sukupuoltaan.

- Jumala ei kadu, mitä on luonut. Havahduin siihen, että oma oireiluni on rikkinäisyyttä, ja jos haluan kyetä elämään terveissä ihmissuhteissa, minun pitää tulla sinuiksi naiseuteni kanssa. Aloin nähdä omaa naiseuttani ja myös kutsua sitä tietoisesti eloon. - - Olen kaikesta Jumalalle velkaa.”


Kutsu opetuslapseuteen on kutsu olemaan sisäisesti olemassa. Se on kutsu elämään, lähetyselämään, olemaan todellisesti ja täysin elossa. Jumala kutsuu meissä olevaa luomaansa ja lunastamaansa ihmisyyttä ja minuutta. Kuule hänen äänensä ja kutsunsa sinulle esimerkiksi Laulujen laulun 2: 10-14 sanoissa: ”Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! Talvi on mennyt, sade on laannut, se on kaikonnut pois. Kukat nousevat maasta, laulun aika on tullut, joka puolella huhuavat metsäkyyhkyt. Viikunapuussa kypsyvät ensi hedelmät, viiniköynnöksen nuput aukeavat ja levittävät tuoksuaan. Nouse, kalleimpani, kauneimpani, tule kanssani ulos! Kyyhkyni, kallion kätkemä, vuoren seinässä lymyävä, anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on suloinen, ihanat ovat sinun kasvosi.

"Nyt me katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta kerran näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietomme on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala meidät täydellisesti tuntee." (1. Kor. 13: 12)


"Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne." Ef. 3:16


Rukoilemme:

"Minä rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja näkemisen hengen, niin että oppisitte tuntemaan hänet, ja että hän valaisisi teidän sisäiset silmänne näkemään, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa ja miten mittaamaton on hänen voimansa, joka vaikuttaa meissä uskovissa. Se on sama väkevä voima, jota hän osoitti herättäessään Kristuksen kuolleista." (Ef. 1:17–20) Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)