sunnuntai 19. elokuuta 2018

Lähetystyötä Jumalan selän takana

Marja-Kaarina Marttilan puhe Lähetyksen kesäpäivillä 16.6.2018

Marja-Kaarina Marttila Lähetyksen kesäpäivillä 16.6.2018.
Kuva: Kirsi Myllyniemi.


Kun seisot tai istut jonkun henkilön selän takana, et voi nähdä hänen kasvojaan. Kun on jonkun selän takana, ei näe henkilön kasvoja. Oletko joskus kokenut olevasi Jumalan selän takana? Kun elämässä on koettelemuksia, vastoinkäymisiä ja kärsimystä saatamme kokea, että Jumala on kääntänyt selkänsä, emmekä näe hänen kasvojaan. Tuntuu, että Jumala ei näe eikä välitä, missä olen ja mitä minulle tapahtuu.

Herran siunauksessa eli alun perin Aaronin siunauksessa puhutaan myös kasvoista. Jumala kehottaa Mooseksen kautta Aaronia siunaamaan israelilaisia näillä sanoilla, joissa kaksi kertaa Jumalan kasvot ovat siunauksen merkkinä.

Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan.” (4.Moos. 6:22-27)


Jumalan kasvojen suuntautuminen, hänen katseensa ihmistä kohti on siunaus. Jumala kehottaa siunaamaan kansan sanoilla, joissa pyydetään, että Jumala kirkastaa kasvonsa ja kääntää ne kansan puoleen. Kun Jumala kirkastaa itsensä, hän ilmaisee, kuka hän todella on. Mikä on hänen syvin olemuksensa? Jeesus rukoilee Isää luoden katseensa kohti taivasta ennen Getsemanea ja ennen Golgataa sanoilla: Isä hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Me voimme nähdä Jumalan kasvot vain Jeesuksessa ja erityisesti näemme ne hänen kärsimyksessään.

Tässä Johanneksen evankeliumin 17 lukuun tallennetussa Jeesuksen rukouksessa on myös sanat (17-18) "Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä". Ennen uhrin toimittamista Jerusalemin temppelissä rukoiltiin uhrirukous, jossa uhri pyhitettiin laittamalla käsi sen päälle ja näin kaikkien niiden synnit, jotka olivat uhraamassa eläintä, tulivat sen päälle. Jeesus pyhittää itsensä uhriksi meidän tähtemme ja ottaa meidän syntimme päälleen. Hän tulee synniksi meidän vuoksemme, että me saisimme elää.

Jeesuksen uhri oli kertakaikkinen ja riittävä eikä siihen voida kristityn kärsimyksellä mitään lisätä. Maailmassa Jumalan sanaan sitoutuva kristitty kohtaa silti samaa vastustusta kuin Jeesus. Jokainen Jeesuksen seuraaja ja jokainen hänen kutsumansa ja lähettämänsä kristitty joutuu myös kulkemaan tätä tietä.

Nyt elämme armon ajassa emme vielä täyttymyksen ja kirkkauden aikakaudessa. Näitä kahta aikaa emme saisi sekoittaa toisiinsa. Monet Raamatun ihanat lupaukset täyttyvät kerran kirkkauden valtakunnassa. Täällä me vasta toivomme ja usein hämärtynein silmin katsomme kohti kirkkautta. Vasta siellä on meidän elämämme täyttymys. Täällä kaikki jää puutteelliseksi ja keskeneräiseksi. Siksi yksikään Kristuksen evankeliumin valossa vaeltava ei voi paeta heikkoutta, vähäpätöisyyttä, kärsimyksiä. Paavali ja Barnabas rohkaisivat vastakastettuja kristittyjä kehottaen heitä pysymään uskossa sanoen: Jumalan valtakuntaan meidän on mentävä monen ahdingon kautta. (Apt 14:22). Tämä pätee edelleen, eikä vain apostolisena aikana.

Jumala rakentaa valtakuntaansa kärsimysten kautta. Jumalan heikkous ja kärsimys Golgatalla Kristuksessa ei ollut tässä maailmassa tilapäisilmiö, jonka ylösnousemus olisi lakaissut pois ja jonka ylösnousemuksen ja helluntain kokeneet opetuslapset olisivat voineet kokonaan unohtaa kuten yöllisen painajaisen. Jeesuksen ristillä ja alennustiellä on pysyvä merkitys. Saatamme kuitenkin odottaa, että jo tässä ajallisessa elämässämme kokisimme täydellisen parantumisen tai että meistä itsestämmekin tulisi jotain merkittävää. Kysymme ehkä, miksi emme voisi jumalallisen voiman varassa elää kaikin puolin onnellista ja menestyvää elämää jo tässä ajassa, iankaikkisuuden tällä puolen.

Meidät on lähetty kulkemaan samanlaista tietä kuin meidän Mestarimmekin. Perille vievä tie on vaivojen ja koettelemusten polku. Kristus voitti kärsimällä, joten myös hänen omansa voittavat kärsimällä. Jumala on nähnyt hyväksi tässä pahan vallassa olevassa maailmassa rakentaa omaa valtakuntaansa ensin ainoan Poikansa kärsimysten ja sitten hänen Poikansa lunastamien ja häneen uskossa liitettyjen kärsimysten kautta. Seurakunta rakentuu Kristuksen jatkuvan kärsimyksen kautta. Kristus kärsii omiensa kärsimyksessä. Jeesus rukoilee ylimmäispapillisessa rukouksessa (Joh 17), että minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu.

En aio ratkaista kärsimyksen ongelmaa eli teodikean ongelmaa. Katsomme tätä aihetta vain yhdestä näkökulmasta ja se on lähetys ja kärsimys. Kärsimyksen ongelma on laaja ja lyhyesti voisi sanoa, että syntiinlankeemuksen maailmassa me kärsimme. Toiseksi voidaan sanoa, että Jumala on itse kärsinyt ja kärsii Jeesuksessa. Kärsimys tulee kristityn osaksi, koska tai jos hän on Jeesuksen seuraaja. Emme ole sivuraiteilla, vaan Raamatusta ja lähetyshistoriasta selviää, että olemme lähetyksen ytimessä, sen sykkivässä sydämessä, kun tutkimme aihetta kärsimys. Mitään oikeaa Jumalan sanaan perustuvaa, Kristusta kirkastavaa ja hänen kirkkoaan rakentavaa lähetystyötä ei ole ilman kärsimystä. Kristuksen kärsimyksen ja haavojen kautta meillä on syntien anteeksiantamus ja siksi myös hänen kirkkonsa yksi tuntomerkki on, että se on kärsivä kirkko. Se kärsii, koska se julistaa sanomaa Jeesuksesta, joka voitti maailman kärsimisellään ja kuolemallaan.

Monet lähetystyöntekijät ovat kokeneet, mitä on elää Jumalan selän takana. Käytämme tätä ilmausta kaukaisista, vaikeasti saavutettavista ja alkeellisista paikoista, joihin ns. kehitys ei vielä ole ehtinyt. Jos joku on Jumalan selän takana, hän on periferiassa, kaukana jostakin, jota pidetään keskuksena. Tällaisissa paikoissa monet lähetystyöntekijät ovat tehneet työtä ja monet edelleen asuvat ja tekevät työtään. Tässä tapauksessa ilmaus on eurosentrinen eli meillä eurooppalaisilla tai länsimaalaisilla on tapana katsoa kaikkea täältä omasta maanosastamme käsin. Todellisuudessa koko maa on Herran, ja hän tuntee sen kaikki kolkat ja kaikki kansat. Hän haluaa, että kaikki pelastuvat. Siksi lähetystyötä tehdään ja siksi se vie joskus länsimaalaisittain katsottuna Jumalan selän taakse.

Pelkästään elämänolot lähetyskentällä voivat olla vaarallisia ja jokapäiväistä vaivaa aiheuttavia. Moni lähetystyöntekijä on kohdannut kentällä sairauksia, levottomuuksia ja väkivaltaa, yksinäisyyttä, vihamielisyyttä mutta ennen kaikkea oman syntisen luontonsa, joka aiheuttaa kärsimystä. Toisessa merkityksessä myös tästä tulee tunne Jumalan selän takana olemisesta. ”Herra, miksi et katso tänne ja käännä kasvojasi minuun päin? Tee minusta parempi sinun todistajasi.” Näin lienee moni lähetystyöntekijä vuosisatojen kuluessa rukoillut. On suurta Jumalan armoa, saada nähdä, että Jumala tekee työtään meistä huolimatta. Itse asiassa meidän heikkoutemme ja meidän kärsimyksemme avulla. Hän on heikoissa vahva.

Onko sitten niin, että kun ihminen kärsii, hän on Jumalan selän takana? Vai onko sen vain ihmisen kokemus. Ap. tekojen 6. ja 7. luku kertovat, mitä tapahtui, kun Stefanos kivitettiin ja hänestä tuli ensimmäinen martyros, eli veritodistaja. Luukas kirjoittaa, että Jerusalemin juutalaisten vanhimmat ja kirjanoppineet raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Tätä ennen oli tapahtunut paljon. Stefanos oli valittu diakoniksi Jerusalemin seurakuntaan. Raamattu todistaa hänestä, että hän oli
täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä. Sitten kerrotaan, että Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa.

Siellä, missä Jumalan sana leviää ja se koskettaa ihmisten sydämiä synnyttäen uskoa, sitä aina myös vastustetaan ja sanan julistajat tai heidän läheisensä joutuvat kärsimään. Jumalan vihollinen, Saatana ei jää viettämään vapaapäivää, kun Jumala tekee työtään sanallaan, sen julistajien kautta Pyhän Henkensä voimalla. Siksi ei ole lähetystä ilman kärsimystä. Ja myös siksi, että kaikki kunnia lähetystyön etenemisestä kuuluu yksin Jumalalle. Kun hänen lähettiläänsä kohtaavat vaikeuksia ja kärsivät itse tai heidän läheisensä, joutuvat he luottamaan vain Jumalaan ja hänen armoonsa ja antamaan kaiken kunnian sille, jolle se kuuluu.

Stefanos siis seisoi juutalaisten neuvoston edessä ja he syyttivät häntä siitä, että hän ei lakkaa puhumasta temppeliä, pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan. Stafanos sai tilaisuuden puolustaa itseään ja pitää puheen neuvoston jäsenille käyden läpi koko Israelin kansalle annetut Jumalan lupaukset, liitot ja profeetat ja todeten lopuksi, että Israel oli torjunut Pelastajansa. Stefanos sai kohdata juutalaisten vihan, mutta ei puhunut sanaakaan Jumalan selän taakse joutumisesta, vaan oikeastaan päinvastoin. Kuultuaan Stefanoksen sanat neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Sitten meille kerrotaan, että täynnä Pyhää Henkeä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen. Stefanos sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!"

Jeesus itse käytti ilmaisua Ihmisen Poika puhuessaan itsestään ja juuri näin Stefanos kuvaa taivaallista näkyään hetki ennen kuolemaansa. Hän ei ollut Jumalan selän takana, vaan Jumala itse katsoi valtaistuimeltaan taivaallisesta kunniastaan ja voimastaan Stefanoksen puoleen ennen kuin kutsui rakkaan palvelijansa kotiin. Ihmisen Poika itse sillä hetkellä neuvoston kokoontumishuoneessa ihmisten silmissä oli häväisty, pilkattu ja pian tapettu yhdessä vaatimattomassa seuraajassaan, mutta samalla hetkellä Hän näyttäytyi kunniassaan sille, jonka hän oli kalliisti ostanut omakseen ja valinnut todistajakseen juuri tähän hetkeen. Neuvosto ja paikalla olleet, Saul mukaan lukien, kaikesta päätellen eivät nähneet taivaallista näkyä. Sen näki vain Stefanos. 

Jumala antoi ensimmäisen marttyyrin kärsimyksen pahimman hetken alkaessa ikään kuin vakuutuksen: ”Älä pelkää. Minä tässä. Et ole yksin neuvoston edessä. Minä katson sinun puoleesi ja näen kaiken. Minä tiedän, mitä sinulle tapahtuu, olen kaikessa lähelläsi. Katso minuun päin koko ajan. Yksikään kivi ei lennä sinuun, ilman että se koskettaa myös minua. Kun terävä kivi osuu kasvoihisi ja rikkoo silmäsi, se osuu myös minun kasvoihini. Veri sokaisee näkösi, mutta uskon silmin katso minuun. Olen ristillä sovittanut kaikki sinun syntisi. Älä pelkää niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät kykene tappamaan sielua.”

Tässä maailmassa sillä hetkellä, kun Stefanos kivitettiin, Jumala näyttäytyi ihmisten silmille heikkona, verisenä ja lopullisesti lyötynä, mutta sille, joka kärsi hänen nimensä tähden, hän näytti todelliset, iankaikkiset kasvonsa, Ihmisen Pojan seisomassa Jumalan, Voiman oikealla puolella. Näky meni ohitse ja Stefanos kuuli, kuinka neuvoston jäsenet alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat Stefanoksen ulos kaupungista kivittääkseen hänet. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni." Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois. (8:1) Kuten Stefanus, näin saa jokainen uskonsa tähden vainottu tai vangittu, kipujen, sairauden, yksinäisyyden, masennuksen ja kuoleman hetkellä kuunnella, kun Jeesus puhuu ja vakuuttaa sanassaan Älä pelkää, minä olen ensimmäinen ja viimeinen. (Ilm. 1:17)

Vuosisatoja Stefanoksen jälkeen, maailman ensimmäisiin kristillisiin maihin kuuluvaan Etiopiaan ja sen lähetyshistoriaan liittyy kymmeniä ellei satoja marttyyreita. Mengistu Haile Mariamin diktatuurin vuodet ovat edelleen kipeä ja verinen muisto koko maan kansalle. Kaikkien kirkkojen johtajia vangittiin, kidutettiin ja monia tapettiin ilman oikeudenkäyntiä. Nostan esille nyt vain yhden marttyyrin Etiopian lähetyshistoriasta, tanskalaisen sairaanhoitajan Janne (lausutaan Janne, siis nainen) Pedersenin, joka kuoli vuonna 1997. Kuolinviesti ja kertomus Jannesta ovat piirtynyt mieleeni erityisen terävänä, koska sinä keväänä, kun hän kuoli, meidän perheemme odotti Suomessa viisumia Etiopiaan raamattukoulutyöhön juuri sen Mekane Yesus kirkon synodin alueelle, jossa Jannekin työskenteli. 

Tämä Kristuksen todistaja joutui Balessa, Etiopian muslimialueella, todennäköisesti islamistisen ryöstömurhan kohteeksi automatkalla syrjäisellä metsäalueella. Joku voisi sanoa, että hän oli Jumalan selän takana, jos katsoo sitä aluetta Etiopiankin kartalla. Se on vuoristoinen, harvaanasuttu metsäalue Itä-Etiopiassa ja inhimillisesti katsoen se on kaukana kaikesta. Todistajat kertoivat, että Dello Mennassa, jossa Janne toimi sairaanhoitajana jotkut vastustivat Mekane Yesus-kirkon sairaanhoitotyötä, koska muslimitkin saivat apua kirkon klinikoilla ja sairaalassa ja naiset pääsivät niihin synnyttämään. 

Klinikoilla myös pidettiin hartauksia, joissa luettiin Jumalan sanaa ja laulettiin Jeesuksesta. Emme tiedä tarkemmin Jannen viimeisestä elämänhetkestä, mutta voimme sanoa, että hän ei ollut Jumalan selän takana vaan Ihmisen Poika itse käänsi kasvonsa hänen puoleensa ja katsoi häneen, kun murhaaja iski silmittömän raivon vallassa veitsen iskuja Jannen kehoon, myös kasvoihin. Janne sai kohdata Herransa ja on kuolemansa kautta palvellut Herraansa, sillä Etiopian kirkko on yksi maailman nopeimmin kasvavia kirkkoja ja suurin luterilainen kirkko. Janne on haudattu Dodolaan, samaisen Balen maakunnan toiseen kaupunkiin ja siellä haudan risti todistaa edelleen, että Jeesus on voittanut kuolemallaan synnin vallan. Siellä Janne odottaa ylösnousemuksen aamua, kun hän saa uuden ruumiin ja uudet kasvot, joista veitsen iskut on pyyhitty pois ja hän saa nähdä Vapahtajansa kasvoista kasvoihin.

Stefanos ja Janne eivät siis joutuneet Jumalan selän taakse, vaikka kärsivät aina kuolemaan saakka. Mutta on olemassa yksi, joka joutui. Hän ei joutunut vain Jumalan selän taakse vaan kokonaan Jumalan hylkäämäksi meidän takiamme, koska me käänsimme selkämme Jumalalle. Siksi hän kärsi kidutuksen ja kuoli ristillä huutaen ennen kuolemaansa Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit.

Evankelista Johannes kirjoittaa Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen päätteeksi, että tämän sanottuaan Jeesus lähti opetuslapsineen Kidroninpuron toiselle puolen. Siellä oli puutarha, jonne Jeesus ja opetuslapset menivät. Jeesus pyysi Pietarilta, Jaakobilta ja Johannekselta: ”Jääkää te tähän siksi aikaa, kun minä käyn tuolla rukoilemassa." Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä. Hän sanoi heille: "Olen tuskan vallassa, kuoleman tuskan. Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." Hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Mutta ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä."

Heprealaiskirje (5:7-8) kuvaa tätä rukoushetkeä myös: "Ääneen itkien hän rukoili ja huusi avukseen Häntä, jolla oli valta pelastaa hänet kuolemasta, ja hänen uhrirukouksensa kuultiin, koska hän taipui Jumalan tahtoon. Vaikka hän oli Poika, hän joutui kärsimyksistä oppimaan, mitä on kuuliaisuus."

Jeesus rukoili kolme hetkeä ja kolme kertaa hän löysi lähimmät ihmisensä nukkumasta. Jumalan Poika oli yksin kuoleman tuskassa ja heittäytyi kasvoilleen maahan. Sinä yönä Jumalan kasvot koskettivat maan tomua. Getsemanen öinen rukoustaistelu onkin varsinainen Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous. Getsemanen yö on kärsivän ihmisen taistelu inhimillisesti tuskallisimman asian edessä, syyttömänä rangaistuskuoleman edessä. Mutta se on vielä paljon enemmän: Jumalan Poika kuolee ihmiskunnan puolesta ja tehdään synniksi. Pilkkaajat sylkivät ja löivät Jeesusta kasvoihin ja syyttivät pahimmasta rikoksesta eli Jumalan pilkasta. 

Synnittömästä tehtiin synnin perikuva, jotta me saamme nähdä kerran kasvoista kasvoihin Herramme ja Jumalamme.

Vain tämän takia voi kerran toteutua se, mistä Ilmestyskirja ennustaa: Elämän veden virta kumpuaa kristallinkirkkaana Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla kasvaa elämän puu. Puun lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä (Ilmestyskirja 22:1).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)