lauantai 18. elokuuta 2018

Toivoa seurakunnassa


Etu-Aasiasta Suomeen palanneet työntekijämme kirjoittavat viimeisessä työalueelta lähettämässään kirjeessä:

Seurakunnassa on toivon virettä.  Pastori piti vielä viimeisenä koulutuksenaan luennon kirkkovuodesta, jotta joillakin olisi käsitys, miksi ja milloin mitäkin pyhää vietetään. Suntiomme otti asian tosissaan, opiskeli ja pähkäili, soittikin useamman kerran todeten, että täytyyhän jonkun tietää ja ymmärtää. Lopulta hän oli laatinut kirkolle kalenteria kolme vuotta eteenpäin! Viimeisinä viikkoina saarnavuoroja on ollut apusaarnaajan lisäksi myös muilla opiskelijoilla. Toiseksi viimeinen sunnuntai oli erityisen toivorikas. Yksi teologian opiskelija saarnasi, apusaarnaaja piti kirkkokahvien jälkeen kastekurssia englanniksi eräälle pakistanilaiselle, kazakstanilainen tähän maahan avioitunut keskusteli nuoren opiskelijatytön kanssa. Hänen miehensä puolestaan pyysi erästä suomalaista pitämään seuraa vain englantia puhuvalle vieraalle. 


Kahvipöydässä istui myös naapurimaan Nikolai, joka opiskelee stipendin turvin Englannissa teologiaa. Istanbulin luterilainen kirkko on hänen taustakirkkonsa. Hän on nyt pari kuukautta opiskelemassa kieltä ja tutustumassa seurakunnan elämään. Emme tiedä, mitkä ovat Jumalan suunnitelmat hänen kohdallaan, mutta rukoilemme, että tämä aika voisi olla hänelle merkittävää ja jos Jumala suo, hän voisi vielä joskus olla palvelemassa kirkkoa joko tässä maassa tai Bulgarian puolella. 


Näistä kaikista ihmisistä iloitsemme. Luotamme siihen, että Jumala pitää huolen heistä ja koko kirkosta. Voimme jättää heidät vain Jumalan armon Sanan haltuun. Vain sen Sanan varassa seurakunnat ja kirkot voivat selvitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)