torstai 4. lokakuuta 2018

Vaikeuksien kautta voittoon - Salman tarina

Bangladeshilaisen Salma Khatunin tarina:



Nyt olen kristitty – aikaisemmin olin muslimi. Synnyin muslimiperheeseen. Isäni kuoli vuonna 2001. Vuonna 2003 opiskelin vuoden pääkaupungissa. Kun tulin sieltä kotiin, sain kuulla, että äitini, siskoni ja veljeni halusi oppia tietämään enemmän Jeesuksesta. Minä tulin silloin todella vihaiseksi ja ajattelin, että miksi edes palasin kotiin! Vanhempi veljeni oli kiinnostunut Jeesuksesta ensimmäisenä. Heitä ei oltu vielä kastettu, mutta he olivat kiinnostuneita kristinuskosta. Veljeni kertoi minulle, että eräs ulkomaalainen oli antanut hänelle Raamatun ja hän oli puhunut usean muunkin ulkomaalaisen kanssa. Hänellä oli hyvä suhde heidän kanssaan ja hän oppi siten tuntemaan Jeesuksen. Kun minä olin palannut pääkaupungista kotiin, eräs mies lähikylästä tuli meille usein ja kertoi meille Raamatusta, mutta minä en pitänyt siitä.

Kun minun kaksi veljeäni kastettiin lähikaupungissa, olisin halunnut tulla mukaan tilaisuuteen. Olin tavannut pastorin, joka tuli kastamaan heidät. Hän oli myös entinen muslimi. En kuitenkaan päässyt kastetilaisuuteen, koska matkalla sinne huomasimme, että tie olikin poikki. Silloin kristitty lähikylän mies ehdotti minulle, että voisin mennä seminaariin pääkaupungissa oppimaan Raamatusta. Niinpä minä, kaksi siskoani ja yksi naapurimme lähdimme Dhakaan. Minulla oli paljon kysymyksiä, pidin hengellisestä musiikista ja lauluista, mutta en halunnut kuulla, että Jumala on kolmiyhteinen tai että Jeesus on Jumalan poika. 

Halusin kuitenkin ymmärtää miksi veljeni ja siskoni olivat kiinnostuneita Raamatusta ja Jeesuksesta. Seminaarissa meitä oli 3 siskosta ja yksi poika kylästäni, me olimme ainoat ihmiset seminaarissa, joilla oli muslimi-tausta. Me puhuimme opettajan kanssa paljon, meillä oli hirveästi kysymyksiä ja saimme hyviä vastauksia. Sain häneltä Raamatun ja aloin lukea sitä. Kun luin, että voimme saada syntimme anteeksi, se oli minulle aivan uusia asia. Silloin rukoilin Jumalaa, että hän tekisi minut oikeanlaiseksi ja antaisi syntini anteeksi. Kun menin seminaarikurssille kolmannen kerran, minulle oli edelleen kysymyksiä, mutta sen kerran jälkeen olin muuttunut. Halusin opiskella Raamattua enemmän ja aloitin vuoden pituisen raamattukoulun siskoni kanssa. Toisena päivänä raamattukoulua minut ja siskoni kastettiin (v. 2005). Opetus
raamattukoulussa oli todella hyvää! He opettivat meille sekä Raamatusta, että koraanista. Siellä oli opettaja, joka oli entinen muslimi sekä yksi opettaja, joka oli edelleen muslimi. Muslimi-opettaja opetti meille islamista ja halusi meidän pysyvän muslimeina. Meitä opiskelijoita oli yli 20 ja meillä kaikilla oli muslimi-tausta.

Kun olin Dhakassa, perheeni rupesi saamaan ongelmia kotikylässäni. Meidän kotimme katolle ruvettiin heittämään kiviä öisin, kukaan ei saanut puhua perheenjäsenteni kanssa ja heistä tuli hylkiöitä. Kaikki tiesivät, että heistä oli tullut kristittyjä. Kyläläiset veivät heidät oikeuteen, käskivät heidän kieltää uskonsa julkisesti ja kääntyä takaisin islamiin. He yrittivät myös pakottaa äitimme  hylkäämään meidät. Siihen aikaan äitini oli jo uskossa, mutta häntä ei oltu kastettu. Hänet jopa vietiin oikeuteen, jotta hän heittäisi meidän perheestä pois julkisesti. Mutta lakimies oli hyvä ja sanoi, että äitimme tulisi kuitenkin aina olemaan äitimme eikä voi heittää meitä perheestämme. Äitini on myöhemmin kertonut, ettei ollut kertaakaan peloissaan.

Kävin välillä lomalla kotikylässäni. Eräänä aamuna, kun olin vielä nukkumassa, kotiimme tuli noin 15 miestä. He uhkailivat minua ja käskivät minun kääntyä takaisin muslimiksi, mutta minä sanoin heille, että uskon Jeesukseen, pidän siitä, enkä aio kääntyä takaisin. He tulivat todella vihaisiksi ja sanoivat, että jos en käänny takaisin, niin en saa enää asua kylässäni. He lukitsivat kaikki ovet ulkoapäin ja jättivät minut sisälle. He kertoivat valheita minusta ja perheestäni muille kyläläisille ja levittivät ilkeitä juoruja. He myös varastivat meiltä vuohen ja äitini pelkäsi, että he varastaisivat myös lehmämme, joten äitini lähetti lehmämme sukulaisillemme. Kukaan ei tullut enää taloomme vierailuille, emme saaneet töitä ja meitä estettiin kastelemasta riisipeltojamme. Niinpä emme pystyneet kasvattamaan mitään pelloillamme yhdeksään vuoteen. Sitten minä päätin, että jos muut ihmiset eivät auta meitä, niin Jumala kyllä auttaa. Niinpä rupesin viljelemään peltojamme yksin ja rukoilin, että Jumala lähettäisi tarpeeksi sadetta, jotta emme tarvitsisi ylimääräistä vettä. Jumala teki sen ja saimme riisiä pelloiltamme. Olen nyt saanut kolme satoa pelloiltamme Jumalan avulla.

Veljeni teki rikosilmoituksen varastetusta vuohesta. Sen kautta paikalliset johtajat saivat tietää tilanteestamme ja he puuttuivat vainoon, jota saimme kokea. He käskivät kyläläisiämme lopettamaan pahanteon meitä vastaan ja nyt saamme elää rauhassa. Kyläläisemme ovat havainneet, että emme ole tehneet pahoja asioita muita vastaan, vaikka olemme saaneet kokea vainoa - emme ole vastanneet pahaan pahalla. Niinpä he ovat muuttunet ja tulevat meidän perheen luokse, jos heillä on jotain ongelmia tai he tarvitsevat apua. Uskoontulostani on nyt kulunut 13 vuotta. Veljeni meni tänä talvena naimisiin ja kyläläisemme olivat mukana hääjuhlassa juhlimassa kanssamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Arvostamme asiallisia kommentteja ja asiallista keskustelua.
Kommentit tulevat näkyviin tarkistuksen jälkeen :)